Nuorelle taiteilijalle

Nuoren taiteilijan polku on tunnetusti kaita, kavala ja niljakas. Jotta sitä taivaltavalla riittäisi varmasti koettelemuksia, maamme mediassa vaikuttaa vittuilupakinoitsijoiden ammattikunta.

V-tyylin skribentin kohtalo on eunukin osa. Siihen kuuluu loputon länkytys niille, jotka oikeasti tekevät jotakin.

Joillekin hattuilijoille kohteeksi kelpaavat tavalliset tusinajulkkikset. Erityisen vittumaiset eivät hyväksy missejä ja salarakkaita edes harjoitusmaaleiksi. He tarvitsevat oikeaa tykinruokaa kuten kirjailijoita, muusikkoja ja näyttelijöitä. Oikein meheviä solvaamisen kohteita ovat herkimmät naistaiteilijat.

Solvaajan kannalta riemastuttavin virhe, johon taiteilija voi syyllistyä, on kertoa julkisuudessa omasta elämästään, arvoistaan, herkkyydestään, perheestään ja maailmassa rehottavasta vääryydestä. Palstapettereitä pelkäävän ei kannata nostaa näitä asioita esille taiteessaankaan. Toisaalta vittuilun aiheeksi riittää pelkkä ulkonäkökin.

Taiteilijaa rienaavan vittuilijan sielussa kasvaa jättikokoinen finni, joka toimii tulivuoren tai geysirin tavoin. Se ärtyy tietyin väliajoin – yleensä deadlinen lähestyessä – turskauttamaan klöntin haisevaa mätää kohteensa ylle.

Hyvä nuori taiteilija, jos sinä tämänkin kestät, saatat päästä pitkälle.

Uransa alussa goottikanaseksi leimattu Sofi Oksanen niiasi jo 31-vuotiaana suurimman tunnustuksen mitä kirjailija kotimaassa voi saada. Ikuinen silmätikku Anna-Leena Härkönen nousi Imagen nettiäänestyksessä uudeksi kansalliskirjailijaksi. Pilkatun kohtalostaan julkisesti kertonut Hector sai Pro Finlandia -mitalin.