Pieni ihminen ymmällään

Eläkkeelle! Töihin! Kun isot käyttävät valtaa, pieni ihminen on ymmällään.

Talouskurimus piiskaa työssäkäyviä kovakouraisesti: Yksi saa lähteä kilometritehtaalle, toinen kokonaan ulos työelämästä. Kolmas saa jatkaa – pakkoloman jälkeen.

Mitä tekee maan hallitus? Se päättää yleistä sekaannuksen tilaa hyväksi käyttäen nostaa eläkeikää. Samalla, kun yrityksissä kautta maan mietitään, miten pärjättäisiin yhä vähemmällä ja nuoremmalla väellä, hallitus patistaa pidentämään työuraa.

Eläkeratkaisulla hallitus piinaa piinattuja ja vauhkoonnuttaa säikytettyjä. Pakonomaisilla säästöillä ja kitkerillä yhteistoimintaneuvotteluilla nurkkaan ajettu ihminen ei ymmärrä eläkeiän noston logiikkaa. Eikä ole aihettakaan; harva jaksaa nykyisellekään kynnykselle.

Kukaan ei puhu työelämän laatuun panostamisesta. Sellaiseen on varaa vain hyvinä aikoina, nousukaudella. Silloinkin asia jää helposti pelkäksi puheeksi. Vaikka etenkin nyt, vaikeuksien keskellä, pitäisi muistaa ihmistä.

Hyvinvoiva, työssä viihtyvä ja motivoitunut työntekijä ei kiirehdi eläkkeelle. Nykyinen 63 vuoden ikäraja ei ole hänelle epätoivon kynnys. Mahdollisuus jatkaa sen jälkeen vielä puolenkymmentä vuotta on monelle terveelle ja hyvinvoivalle ihmiselle luonteva vaihtoehto.

Työelämämme vain tuottaa kohtuuttoman paljon ennen­aikaisesti työelämän sivuraiteelle joutuvia. Yritysten tyly, perusturvallisuudentunnetta järkyttävä neuvottelukulttuuri ei avaa näköaloja.

Samaa suoraviivaista saneluhenkeä on havaittavissa hallituksen eläkeratkaisussa. Eläkkeiden maksajien edustajat – työntekijäpuoli – on valmistelussa sivuutettu koko­naan. Päätöksen ajoituksessa on siinäkin härkäpäisyyttä ja tarpeeton kiire.

Yritysten taloushuolet ovat pääasiassa aitoja ja perusteltuja, mutta karskit korjaustoimenpiteet monesti liioittelua. Samaa voi sanoa eläkeratkaisusta: Suurten ikäluokkien eläkkeiden rahoittaminen on eittämättä haaste. Sanelupolitiikalla sitä ei kuitenkaan hyvin hoideta.