Kunnon journalismia teineille

Olisinpa itse saanut teininä lukea hyviä nuortenlehtiä!, huudahtaa Terhi Rannela.

Tamperelainen Rannela on vapaa journalisti, kirjailija, kirjallisuuskriitikko ja kouluttaja. Hän on myös innokas bloggaaja, filosofian maisteri ja yhteiskuntatieteiden ylioppilas. Parhaillaan hän opiskelee kirjoittamista Jyväskylän yliopistossa.

Rannela kirjoittaa pääasiassa nuorille tytöille, joiden asiat ovat hänelle tärkeitä. Niistä pitää kirjoittaa hyvin ja kunnianhimoisesti, koska lukijakuntakin on kriittistä.

Nuortenlehteen kirjoittaminen ei suinkaan ole pelkästään teini-idolien kilven kiillottamista. Jutut käsittelevät usein vakavaa aihetta. Viimeksi Rannela teki jutun siitä, millaista nuoren on elää, kun roolit perheessä menevät nurinpäin.

”Oli raskasta ja järkyttävääkin haastatella asiantuntijoita ja koota juttua tällaisesta aiheesta. Osa nuorista joutuu kasvamaan perheessä, jossa vanhemmat eivät syystä tai toisesta ota aikuisen vastuuta. Se jättää jälkensä. Mutta palaute on runsasta ja se motivoi eteenpäin.”

Lukijoiden lähettämät sähköpostiviestit ovat usein liikuttavia. Rannela melkein hyppäsi kattoon, kun eräs äiti kirjoitti lukeneensa tämän Amsterdamiin sijoittuvan nuortenkirjan ja päättäneensä siltä istumalta tehdä matkan kyseiseen kaupunkiin oman tyttärensä kanssa. Juuri näin tekevät kirjan äiti ja tytär.

Rannelan journalistisen työn kulmakivi on ollut Demi. Hän on kirjoittanut lehteen vakituisena ja freenä kaikkiaan kuusi vuotta. Kun rakas harrastus eli kirjojen kirjoittaminen alkoi niellä aikaa, vapaaksi heittäytyminen tuntui hyvältä ratkaisulta. Rannela kirjoittaa myös Lapsen Maailmaan ja Mielenterveys-lehteen. Kirjallisuuskritiikkiä hän tekee nyt Kalevaan.

”En ole katunut! Nautin siitä, että freelancerina voin tehdä niin mahdottoman monipuolista työtä.”

Toimintamuodossaan hän ei näe erityisiä peikkoja.

”Jos jonkun kanssa ei natsaa tai jos maksetaan hirveän huonosti, teen vain sen yhden jutun enkä mieti sen enempää. Oikeastaan haluaisin kirjoittaa näihin lehtiin enemmänkin, mutta en ehdi. Vaikeinta työssäni on kouluttaminen, siinä riittää paljon pähkäilemistä.”

Terhi Rannelan puheesta kuultaa pohjoiskarjalainen nuotti. Outokumpulaistyttö ryhtyi toimittajaksi jo ennen kuin osasi kirjoittaa. Hän teki leikkimökissä naapurin tytön kanssa kuvapainotteista lehteä. Kahdeksasluokkalaisena hän pääsi tet-harjoitteluun Outokummun Seutuun, jossa viihtyi sitten monta kesää.

Paikallislehti on hänen mielestään loistava toimittajakoulu. Siellä oppii lehtityön paremmin kuin yliopistossa. Outokummussa toimittajat opettivat kaikki asiat kädestä pitäen, ja nuori tyttö sai tehdä kaikkea mahdollista agilitystä kunnanvaltuustoon.

”Tajusin vasta parikymppisenä yliopisto-opiskelijana, miten hyvä ja tärkeä väylä paikallislehti on.”

Toimittajan ja kirjailijan ammatit kulkevat Rannelan mielestä sopuisasti käsi kädessä.

”Käytän toimittajan työssä kertyvää materiaalia kirjoissa. Teen paljon haastatteluja niitäkin varten. Toimittajalle on luontevaa tarttua puhelimeen ja kysellä asioita!”

Rannelasta tuli kirjailija lehtityön kautta. Kirjallisuustieteen opiskelija alkoi tehdä kirja-arvosteluja Onnimanni-lehteen ja tästä avautui nuortenkirjallisuuden maailma. Samaan aikaan WSOY järjesti kirjoituskilpailun, johon Terhi päätti osallistua. Hän ei voittanut, mutta kustantaja kiinnostui lahjakkaasta kirjoittajasta ja julkaisi hänen esikoisteoksensa Puhdas valkoinen.

Harppaus näyttää helpolta, mitä se ei ollut. Hylkäyskirjeitä on tallessa paksu nippu niiltä kahdeksalta vuodelta, jolloin Terhi Rannela kolkutteli kustantamojen ovia. Jokainen tuntui pahalta, mutta kuitenkin kirjeet ovat tärkeitä. Nykyään hän siteeraa kustantajien vastauksia koulukeikoilla: ”Hei Terhi, olet lahjakas kirjoittaja mutta valitettavasti emme kuitenkaan julkaise kirjaasi” tai ”Koskaan ei pidä lannistua”.

Toimittaja-kirjailijan mielessä pyörii valtaisa määrä ideoita. Seuraavan nuortenkirjan päähenkilö on poika, pyörätuolissa elävä hurmuri.

”Aikaisemmin en ole ehtinyt kirjoittaa pojan näkökulmasta. Se tuntuu mahtavalta: opinpahan taas jotakin uutta.”