Puhdistus

Tammikuu

Tammikuun 15. päivä, kello 11.05. Iltalehden verkkosivuilla julkaistaan uutinen viitasaarelaisesta pikkupojasta, joka on ollut päästä hengestään. Poika on ollut hakemassa postia, kun viereisessä postilaatikossa on räjähtänyt omatekoinen pommi. Lapsi selviää vaarallisesta tilanteesta säikähdyksellä.

Uutisen julkaisseen Iltalehden toimituksessa räjähtää samana päivänä hieman toisenlainen pommi. Toimittaja Ilkka Yrjä istuu työpisteellään, kun sähköpostilaatikko ilmoittaa kustantaja Kari Kivelältä saapuneesta viestistä. Siinä tiedotetaan, että talossa aloitetaan yt-neuvottelut.

Pitkään talossa työskennellyttä Yrjää viesti ihmetyttää. Ennusmerkkejä on ollut ilmassa jo jonkin aikaa, mutta silti tuntuu kummalliselta, että neuvottelujen kerrotaan koskevan pelkkää toimitusta. Jos yrityksellä menee huonosti, miksi vain osa talosta joutuu kantamaan vastuun? Miksi jo ennen neuvotteluiden aloittamista on päätetty, että vähennystarve on 30 henkilötyövuotta?

Samaa miettii pääluottamusmies Juha Keskinen. Hänelle on kerrottu tulevista neuvotteluista puoli tuntia ennen virallista ilmoitusta. Keskinen ei voi olla ajattelematta, kuinka omituinen ajankohta on. Talossa on juuri aloitettu neuvottelut paikallisesti jaettavasta palkankorotuserästä. Lisäksi lehti ilmoittaa samassa yt-tiedotteessa vakinaistavansa 60 määräaikaista toimittajaa. Mitä oikein on tapahtumassa?

Iltapäivällä kustantaja Kivelä puhuu lehden työntekijöille tiedotustilaisuudessa. Tilanne tuntuu kohtuuttomalta. Silti Ilkka Yrjä ei pelkää oman työpaikkansa puolesta – pitkän uransa vuoksi hän tietää olevansa irtisanomisjärjestyksessä aivan häntäpäässä.

”Miksei yhtiö lähde liikkeelle pehmeämmillä keinoilla? Mitä ovat ne tuotannollistaloudelliset syyt, jotka tilanteeseen ovat johtaneet? Mitä työn uudelleen organisoinnilla tarkoitetaan?” Yrjä sekä muutama muu aktiivinen kyselevät tilaisuudessa.

Useimmat istuvat hiljaa.

Kotona illalla Yrjä keskustelee vaimonsa ja neljän lapsensa kanssa tilanteesta.

”Eihän se varmaan sua koske, iskä”, lapset sanovat. Vaimokaan ei ole erityisen huolestunut. Onhan puoliso työskennellyt talossa jo vuodesta 1985 ja tehnyt monta päätoimittajan luottamusta vaatinutta projektia.

Yt-neuvotteluilmoitus vaikuttaa toimituksen ilmapiiriin hetkessä. Ihmiset muuttuvat levottomiksi, ja moni ahdistuu epätietoisuudesta. Monet ”kyräilevät” toisiaan. Käytävillä alkaa kiertää Journalistiliiton vastaisia puheita, joissa vähätellään liittoon kuulumisen merkitystä.

Viralliset yt-neuvottelut alkavat 21. tammikuuta. Samana päivänä järjestetään myös niin sanottu lakimieskokous. Siihen osallistuvat Journalistiliiton juristit Petri Savolainen ja Valtteri Aaltonen, Alma Median asianajaja Petteri Uoti, Iltalehden kustantaja Kari Kivelä, päätoimittaja Petri Hakala sekä henkilöstöpäällikkö Virpi Juvonen. Paikalla ovat myös pääluottamusmies Juha Keskinen ja varapääluottamusmies Soila Saroniemi.

Tilaisuudessa käydään läpi, kuinka tilanteessa aiotaan menetellä. Paljastuu, että johto aikoo tarjota joillekin työntekijöille erosopimuspaketteja.

Keille, tivaavat Aaltonen ja Savolainen. Irtisanomisuhan alla oleville, heille vastataan. Savolainen muistuttaa, että koska tässä vaiheessa yt-neuvotteluita ei ole vielä edes määritelty vähennystarvetta, minkäänlaista nimilistaa ei saa olla olemassa. Uoti, Kivelä ja Hakala vakuuttavat, ettei mitään listaa ole tehty.

Kivelä ja Hakala valottavat suunnitelmaa: Työntekijä, joka suostuu ottamaan eropaketin, saa irtisanomisajan palkan lisäksi irtisanomisajan pituuteen sidotun korvauksen. Jos siis irtisanomisaika on kuusi kuukautta, hän saa sen päälle kuuden kuukauden ylimääräisen palkan. Rahakorvauksen lisäksi työntekijöille tarjotaan työnhakukoulutusta.

Tapaamisen jälkeen Aaltonen ja Savolainen pitävät Iltalehden työntekijöille tiedotustilaisuuden. Siellä selvennetään eropakettien juridista merkitystä ja vaikutusta työttömyysturvaan.

Koska sopimus tulkitaan irtisanoutumiseksi, se vaikuttaa karenssiin ja ansiosidonnaisen päivärahan määrään. Työttömäksi jäävälle eropaketin rahallinen hyöty ei siis ole kovin kummoinen, juristit kertovat.

Sitä, keille kaikille irtisanomispakettia tarjotaan, Iltalehden johto ei paljasta kenellekään – ei edes pääluottamusmiehelle. Pian nimet ovat kuitenkin pääteltävissä. Toimituksessa yksi itkee lohduttomasti, toinen alkaa panikoida. Kolmas pakkaa hiljaa tavaransa, eikä enää palaa työpaikalle.

Moni vähin äänin kadonneista on ollut perustamassa Iltalehteä. Talo ei järjestä yhdellekään läksiäiskahvitilaisuutta.

Keskiviikkona 28. päivä Ilkka Yrjä istuu työpisteellään, kun hänen lankapuhelimensa soi. Koska se soi vain harvoin, hän aavistaa pahaa. Silti Yrjä nostaa luurin. Päätoimittaja Hakala kutsuu hänet huoneeseensa.

Kun Yrjä astuu sisään, vastassa on Hakalan lisäksi henkilöstöpäällikkö Juvonen. Hakala aloittaa kertomalla, kuinka työnantaja on ”identifioinut hänet irtisanomisuhan alaiseksi”. Sen jälkeen kun Iltalehdessä on tehty organisaatiomuutos, hänelle ei välttämättä enää ole sijaa lehdessä.

Yrjä on hämmentynyt. Hän on työskennellyt lehdessä 24 vuoden ajan useissa eri tehtävissä: kirjoittavana uutistoimittajana, taittavana toimitussihteerinä, tuottajana, verkkotoimittajana, väliportaan päällikkötehtävissä, jopa toimituspäällikkönä. Miten hänelle ei yhtäkkiä ole enää sijaa lehdessä?

Hän kertoo olevansa halukas jatkamaan töitä Iltalehdessä. Hakala alkaa kuitenkin esitellä eropakettia: kuuden kuukauden irtisanomisajan palkka ilman työvelvoitetta sekä kuuden kuukauden ylimääräinen palkka. Lisäksi työnhakukoulutus. Kaksi päivää aikaa miettiä.

Yrjästä tunnelma on ahdistava ja painostava. Hän ei koe, että asioista olisi mahdollista neuvotella. Hän alkaa miettiä, onkohan allekirjoittaminen varmasti vapaaehtoista. Yrjä sanoo, ettei voi missään nimessä tehdä päätöstä niin nopeasti. Asiasta on keskusteltava rauhassa perheen kanssa. Sen lisäksi on paljon muuta selvitettävää, kuten ratkaisun vaikutus eläkkeeseen ja työttömyysturvaan.

Lopulta hän saa miettimisaikaa viikonlopun yli.

Tapaamisen jälkeen Yrjä ottaa yhteyttä Journalistiliiton Petri Savolaiseen. Hän kertoo olevansa yksi erosopimuksella lähestytyistä toimittajista. Hän sanoo myös kokeneensa tulleensa painostetuksi neuvotteluissa.

Myöhemmin samana päivänä tieto kantautuu Journalistiliiton pääsihteerin Eila Hyppösen korviin. Hän on kuullut jo aiemmin, kuinka Hakala on erosopimusneuvotteluissa ilmoittanut työntekijöille, että ”jos et allekirjoita, saat potkut”.

Pääsihteeri Hyppöstä tiedot raivostuttavat. Hän kirjoittaa Kivelälle ja Hakalalle sähköpostiviestin, jossa hän kritisoi sitä, että työnantajalla on yt-neuvotteluiden aikana lupauksistaan huolimatta käytössään nimilista, jolla se yrittää saada ihmisiä lähtemään. Hän toteaa huomanneensa myös, että joukossa on huomattavan monta ay-aktiivia.

”Journalistiliitto ei tule hyväksymään eropakettimenettelyä, johon liittyy vähäisintäkään painostuksen tai uhkailun elementtiä”, hän kirjoittaa ja muistuttaa myös, että ihmiset tarvitsevat päätöksen tekemiseen enemmän aikaa kuin kaksi päivää.

Kivelä ärsyyntyy viestistä.

”Arvostelet sähköpostissasi liian nopeasta etenemisestä, SJL:n pääluottamusmies on arvostellut liian hitaasta etenemisestä. Yritämme molempia kritiikkejä ymmärtää”, hän vastaa.

Pian sen jälkeen Hyppösen puhelin soi. Hakala soittaa ja vakuuttaa, että Iltalehti tulee menettelemään juuri niin kuin Hyppönen on vaatinutkin. Työntekijöille annetaan aikaa miettiä asiaa eikä heitä ei painosteta mihinkään. Nimilistaakaan ei ole, hän lupaa.

Hyppönen rauhoittuu hetkeksi. Ehkä prosessi sittenkin hoituu sääntöjen mukaan.

Helmikuu

Helmikuun 3. päivä, kello 12.58. Iltalehti uutisoi verkkosivuillaan merkittävästä historiallisesta uudistuksesta: Miss Suomi -kilpailu ratkaistaan tänä vuonna ensimmäistä kertaa yleisöäänestyksellä.

Pian historiaa tullaan tekemään myös Iltalehden toimituksessa.

Ilkka Yrjä on pohtinut erosopimusasiaa koko viikonlopun – öitä myöten. Hän on alkanut kärsiä unettomuudesta. Hän on keskustellut sopimuksesta pitkään vaimonsa kanssa. Kuinka sen allekirjoittaminen vaikuttaisi elämäämme? Entä jos sitä ei allekirjoita? Saako 53-vuotias toimittaja enää toista työpaikkaa?

Asia on merkittävä ja vaikuttaa koko perheen tulevaisuuteen. Vaimo on tehnyt koko elämänsä huonosti palkattua lastenhoitajan työtä, minkä vuoksi Ilkka Yrjä on ollut perheensä pääasiallinen elättäjä. Jos häneltä katoaa työpaikka, sillä on suuria taloudellisia vaikutuksia. Perheessä kun on vielä yksi alaikäinen lapsikin.

Puntarissa on myös muuta kuin raha. Yrjä tietää, että jos hän allekirjoittaa sopimuksen, se tulee näyttämään siltä kuin hän vapaaehtoisesti luopuisi työpaikastaan. Sitä hän ei haluaisi tehdä; Iltalehti ja monet sen työntekijät ovat hänelle rakkaita. Mieluummin hän jatkaisi työtään – vaikka maltillisen palkantarkistuksen jälkeen. Hän olisi valmis myös toimenkuvan muutoksiin.

Tärkeimmältä alkavat kuitenkin tuntua periaatteet. Mitä enemmän hän asiaa miettii, sitä kohtuuttomammalta allekirjoittaminen alkaa tuntua. Miksi hänet – kokenut ja uskollinen työntekijä – halutaan ulos talosta? Millä perusteella erosopimuslistalle kirjatut ihmiset on valittu? Miksei paketteja tarjota vasta yt-neuvottelujen jälkeen, jolloin todellinen vähennystarve olisi selvillä?

Lopulta hän tekee päätöksen.

Yrjän pyynnöstä huoneessa istuu tällä kertaa Hakalan ja Juvosen lisäksi myös pääluottamusmies Keskinen. Yrjä kertoo pohtineensa asiaa ja tulleensa siihen tulokseen, ettei aio allekirjoittaa sopimusta. Se on hänen mielestään vastenmielinen. Se ei myöskään tarjoa hänelle riittävää turvaa.

Sopimuksen sijaan hän ehdottaa kahta vaihtoehtoa: joko eropaketin ehdoista sovitaan uudestaan tai sitten hän jatkaa talossa.

Hakala kieltäytyy neuvottelemasta mistään.

Eihän tämä ole mikään sopimus, jos ei siitä voi aidosti neuvotella, sopia, Yrjä miettii. Hän tuntee olonsa loukatuksi ja huonovointiseksi.

Tapaamisen päätteeksi ei kätellä.

Neuvottelun jälkeen Ilkka Yrjä hakeutuu työterveyslääkärin vastaanotolle. Syksyllä hänelle on tehty samassa talossa perusteellinen terveystarkastus. Silloin lääkäri on todennut Yrjän kunnon erinomaiseksi. Ikäisekseen hän on erittäin hyvässä kunnossa.

Nyt olo on huono. Lääkäri tutkii Yrjän ja toteaa hänen kärsivän tyypillisistä stressireaktioista: unettomuudesta ja kohonneesta verenpaineesta. Yrjä määrätään viikon sairaslomalle.

Niin käy monelle muullekin.

Ennen kotiin lähtöä hän piipahtaa vielä töissä; toimitusosasto on päättänyt pitää ylimääräisen kokouksen. Siellä työnantajan menettelytavat tuomitaan täysin.

”Lukuisat työntekijät ovat joutuneet turvautumaan Diacoriin perustettuun kriisipalveluun tai lääkäreihin tilanteen takia. Koko toimituksen työkyky on heikentynyt vakavasti”, toimitusosaston laatimassa tiedotteessa todetaan. Iltalehden ja Alma Median johtoa vaaditaan kohtelemaan henkilöstöä oikein ja inhimillisesti.

Samoihin aikoihin Valtteri Aaltonen ja Eila Hyppönen istuvat Alma Median asianajajan Petteri Uotin toimistossa ja kuuntelevat, kun Uoti saarnaa työnantajapuolen neuvottelufilosofiaa.

Sen kulmakiviä on neljä: nopeus, imago, toimintavapaus ja riskittömyys. Uoti kertoo, että näiden vuoksi yhtiö on turvautunut eropaketteihin, joita on tarjottu ”irtisanomisuhan alaisiksi identifioiduille työntekijöille”. Niiden avulla homma hoidetaan parissa viikossa yt-lain edellyttämän kuuden viikon sijaan (nopeus). Kaiken lisäksi ihmiset lähtevät itse, mikä näyttää työnantajan kannalta paremmalta (imago). Yhtiö voi myös valita lähtijät vapaasti ja pääsee eroon velvoitteestaan ottaa irtisanotut työntekijät takaisin taloon (toimintavapaus), eikä joudu oikeuteen selvittelemään rumaksi äityneitä irtisanomisia (riskittömyys).

Aaltonen ja Hyppönen ovat häkeltyneitä. Alma Mediassa näytetään haluavan romuttaa koko yt-laki sekä kaikki työntekijän suojaksi säädetyt oikeudet. Eila Hyppönen joutuu pidättelemään kiukkuaan.

Ilkka Yrjän yöunet pysyvät katkonaisina, sairausloma ei oloa helpota. Hän yrittää ulkoilla, soitella kitaraa ja lukea – muutakin kuin Iltalehteä koskevia uutisia. Hän alkaa perehtyä yt-lakiin ja työehtosopimuksiin, ja on jatkuvasti tiiviissä sähköpostiyhteydessä pääluottamusmies Keskiseen.

Viikon aikana vointi ei parane. Oloa ei helpota edes Alma Median toimitusjohtajan Kai Telanteen esiintyminen YLEn uutisissa. Hän antaa ymmärtää, ettei irtisanomisia ole luvassa. Oikeastaan Yrjän tilanne pahenee sairauslomalla; sen aikana hän saa kotiinsa oudon puhelun, jossa hänelle välitetään työnantajan viesti: sopimus olisi parempi allekirjoittaa sellaisenaan.

Ilkka Yrjä käy uudestaan lääkärissä. Stressi on vienyt työkyvyn. Sairauslomaa jatketaan helmikuun loppupuolelle asti.

Maaliskuu

Maaliskuun 4. päivä. Iltalehden pääkirjoituksessa puhutaan yritysten arvoista. Kirjoituksessa todetaan, kuinka ”jopa nykyisinä vaikeina murrosaikoina yritys voi säilyttää kohtuullisen hyvän sisäisen ilmapiirin, jos henkilökunta kokee johdon puhuvan avoimesti ja rehellisesti. Ilman hyvää ilmapiiriä ei luovuus kuki eikä organisaatio saa ensimmäisenä otetta tulevan nousun merkeistä”.

Toimituksessa kirjoitus tulkitaan pääkirjoittajien vinoiluna talon johdolle.

Samana päivänä Iltalehden yt-neuvottelut päättyvät työntekijäpuolen riitauttamina. Lehden johto ilmoittaa, että neuvotteluiden aikana erosopimuksia on solmittu 17, yksi ihminen on irtisanoutunut ja kolme aikoo jäädä eläkkeelle. 21 ihmisen vähennyksen lisäksi jäljellä on kolme ”sijoittamatonta” henkilöä, joille ei ole töitä uudessa organisaatiossa.

Yksi ”sijoittamattomista” on Ilkka Yrjä. Kaksi muuta on hänen kohtalotovereitaan, Iltalehden toimittajia, jotka ovat kieltäytyneet allekirjoittamasta erosopimusta. Heitä ja jokaista eropaketilla lähestyttyä yhdistää muutama asia: He ovat joskus kyseenalaistaneet Iltalehden johdon strategiset linjaukset ja vaatineet pehmeämpiä toimia yt-neuvotteluissa. Heistä jokainen myös nauttii kohtuullisen korkeaa palkkaa. Suuri osa kuuluu toimitusosastoon, ja moni on Journalistiliiton aktiivijäsen.

Journalistiliiton neuvottelijoiden mielessä vahvistuu epäilys: Ovatko Iltalehden yt-neuvottelut olleet todellisuudessa pelkkä varjoneuvottelu, joka on taannut työrauhan hoitaa valikoidut ihmiset ulos toimituksesta? Onko niiden avulla vain pelattu aikaa? Lehdessähän olisi ollut vapaaehtoisia eropaketin ottajia, mutta monelle sitä ei ole tarjottu.

Teoria alkaa tuntua järkevältä.

Tapahtumien tahti alkaa kiihtyä. Yrjä keskustelee Journalistiliiton neuvottelijoiden kanssa tilanteesta ja epäilee, että eropakettien taustalla on tarve kiertää irtisanomisista aiheutuva rekrytointikielto. Jos yritys irtisanoo yt-neuvotteluiden päätteeksi työntekijöitään, se ei voi rekrytoida samankaltaisiin tehtäviin uusia työntekijöitä irtisanomisaikana ja sitä seuraavan yhdeksän kuukauden aikana. Jos taas työntekijät ”sopivat” lähdöstään, rekrytointikieltoa ei ole. Silloin yhtiö voi palkata taloon niin paljon uusia työntekijöitä kuin ikinä haluaa.

Paksua ja sakeaa verta ulos, ohutta ja nuorta sisään, Yrjä miettii.

Pian Yrjä saa jälleen kutsun Hakalan huoneeseen. Tarjoukset ovat yhtäkkiä lisääntyneet: Erosopimuksen rinnalla hänelle ehdotetaankin nyt uutta työtehtävää. Siitä on kuitenkin vaikea innostua. 24 vuotta talossa olleelle työntekijälle tarjotaan osa-aikaista vuorotyötä verkkotoimittajana, palkka vastavalmistuneen tasoa. Myös luontoisedut, kuten työaikaan sisältynyt ruokatunti, poistuisivat.

Pääluottamusmies Keskinen, joka on mukana neuvottelussa, on tyrmistynyt. Nyt hän on vakuuttunut: lista on todella ollut olemassa alusta asti. Näistä ihmisistä halutaan eroon.

Yrjä kieltäytyy tarjotusta työstä.

Maaliskuun kymmenentenä Yrjän on määrä palata Hakalan huoneeseen. Pääluottamusmies Keskisen pyynnöstä henkilöstöpäällikkö Juvonen kuitenkin siirtää neuvottelun seuraavalle päivälle.

Sillä välin Juvonen ja Hakala käyvät keskusteluja kahden muun ”sijoittamattoman” henkilön kanssa. Lopulta kumpikin päätyy allekirjoittamaan eropakettisopimuksen. Kumpikaan ei saa junailtua tarjousta paremmaksi, vaan neuvotteluihin kuluneen ajan vuoksi sopimuksesta vähennetään yhden kuukauden palkkaa vastaava summa.

Kun Ilkka Yrjä viimein 11. maaliskuuta osallistuu viimeiseen ”erosopimustapaamiseen” Juvosen ja Hakalan kanssa, paikalla ovat myös asiamies Savolainen ja pääluottamusmies Keskinen.

Pöydälle lyödään vanha tuttu erosopimus sekä taas uusi työsopimusehdotus. Sen sisältö ei ole edellisestä juuri parantunut. Nyt työ on kokopäiväistä, mutta palkanalennus on edelleen roima ja työnkuva yksipuolinen.

Yrjä kieltäytyy jälleen sekä työsopimuksesta että erosopimuksesta. Hänestä ne eivät ole sopimuksia, vaan yksipuolista sanelua.

Hakala ilmoittaa, että mikäli Yrjä ei tarjottuihin sopimuksiin tartu, hänet irtisanotaan. Yrjä, joka on halunnut loppuun asti uskoa työnantajan noudattavan irtisanomisjärjestystä, on järkyttynyt. Miten näin voi käydä? Kuinka tämä on mahdollista? Silti hän ei muuta mieltään. Jonkun on otettava rooli tässä vastenmielisessä näytelmässä, hän miettii.

Jos tilanne vaatii, että menen Golgatalle yksin, minä menen.

Irtisanomispaperi allekirjoitetaan ahdistavissa tunnelmissa. Lopuksi Petri Savolainen yrittää saada Hakalaa lausumaan jotakin kaunista pitkäaikaiselle työntekijälleen.

”Onko työnantajalla jotakin sanottavaa työntekijälleen?” hän kysyy.

Hakala ei halua sanoa mitään.

”Tällaisessa tilanteessa työnantaja yleensä lausuu jotakin entiselle työntekijälleen”, Savolainen yrittää vielä kerran, mutta tuloksetta. Eiköhän tämä ole tässä, Hakala toteaa. Miehet eivät kättele taaskaan.

Poistuttuaan huoneesta Yrjä ottaa Keskisen kanssa irtisanomisilmoituksesta valokopion. Häntä pyörryttää. Hän kaivaa puhelimen käteensä ja lähettää tekstiviestin vaimolleen ja lähimmille kollegoilleen. Sen jälkeen he kävelevät toimituksen neuvotteluhuoneeseen.

Sitten tapahtuu romahdus. Viikkokausien aikana kertyneet paineet laukeavat itkuna, epätietoisuus valtaa tajunnan. Juha Keskinen katsoo parhaakseen soittaa työterveyslääkärille. Pian Yrjä istuu jälleen lääkärikeskuksessa vastaanotolla.

Kello 14.39 Keskinen ilmoittaa Iltalehden toimitukselle Yrjän irtisanomisesta. Toimitus on lamaantunut, minkäänlaista spontaania mielenilmausta ei synny.

Pian päätoimittaja Hakala tarkentaa Keskisen viestiä sähköpostitse. Hän kirjoittaa, että Yrjä irtisanottiin, koska kieltäytyi hänelle tarjotusta työstä ja eropaketista.

"Nyt katse palloon!" hän kehottaa lopuksi.

Seuraavan päivän pääkirjoitus kritisoi hallituksen eläkeiän nostamispäätöstä:

”Huomio on nyt vihdoin todellisen eläkkeellesiirtymisiän kohottamisessa. --- Hallitus, työnantajien EK sekä työntekijäkeskusjärjestöt SAK, STTK ja Akava katsovat nyt tärkeäksi työelämän kehittämisen niin, että ihmiset jaksavat työskennellä pidempään. Erityisesti kiinnitetään huomiota sellaisiin toimenpiteisiin, jotka edesauttavat muun muassa työhyvinvointia, työssä jatkamista ja osaamista.”

Samana päivänä Ilkka Yrjän potkut astuvat voimaan.

Artikkeli perustuu Ilkka Yrjän, Juha Keskisen, Valtteri Aaltosen, Eila Hyppösen sekä yhden eropaketin vastaanottaneen toimittajan haastatteluihin.