Teoria voitti käytännön
Tampereen yliopisto ja sen tiedotusopin laitos ovat tehneet aivan hullun päätöksen: sivuaineopiskelijoita ei enää päästetä toimittajakoulutuksen käytännön opintoihin. Päätös ei ole alan kannalta ollenkaan hyvä asia.
Ratkaisu näyttää loogiselta yliopistolaitoksen sisäisen rahanjaon kannalta. Maisteri- ja tohtoritutkinnot tuovat laitokselle rahaa, tätä tuotantoa on siis tuettava. Toimittajaopintojen antaminen muiden aineiden lukijoille puolestaan vain vie rahaa. Tätä toimintaa on sitten puolestaan säästöpaineissa vähennettävä.
Tämä ratkaisu on kuitenkin väärä journalismin, journalistien, kustantajien sekä tiedotusvälineiden loppukäyttäjien eli lukijoiden, katselijoiden ja kuuntelijoiden kannalta.
Ratkaisu sulkee monta erinomaista alalle haluavaa journalistin alkua pois ammatin kannalta tärkeistä opinnoista, vaikka sivuaineopiskelijoille kuulemma onkin luvattu jotain korvaavaa puuhaa tilalle. Ratkaisu on kummallinen myös siksi, että osalle pääaineopiskelijoista nämä käytännön kurssit ovat vain pakkopullaa matkalla tutkijaksi.
Nyt siis opetusministeriön ja yliopistolaitoksen halu painottaa vain määrällistä maisteri- ja tohtoritulvaa ohittaa yhteiskunnan yhden keskeisen koulutustarpeen. Teoria voitti käytännön – ainakin rahan kohdentamisessa.
On tärkeää, että alalle tulee myös tulevaisuudessa ihmisiä, joilla on erilainen pohjakoulutus. Samalla sekin on tärkeää, että eri koulutusaloilta toimittajiksi ponnistavat opiskelijat saisivat myös korkeatasoista journalistista toimittajakoulutusta ja oppisivat ymmärtämään, mistä journalismissa on kaiken kaikkiaan kyse.
Esimerkiksi journalismin arvojen ja etiikan ymmärtäminen on työssämme edelleen aivan keskeistä – perustuuhan koko bisnes kaikesta huolimatta kuluttajien luottamukseen itse journalismiin. Näitä asioita ei opita muiden oppialojen tenttikirjoista.
Luulisi yliopistoväen olevan huolestunut myös siitä, että edellä kuvattu kehitys näivettää opiskelijoiden akateemista vapautta lukea tärkeitä aiheita. Hölmö päätös heikentää minusta myös Tampereen yliopiston asemaa maamme keskeisenä toimittajakoulutuksen yksikkönä, vaikka tämä ei olekaan asian ydin.
Mikä siis neuvoksi? Kyse on kuulemma 18 000 eurosta. Ehdotan ensi hätään tekohengitystä ja vaikka kolehdin keruuta. Jokainen ammattitoimittaja antaa euron ja jokainen mediayhtiö 100 euroa. Opiskelijoilta riittää 50 senttiä. Tällä summalla saadaan vuosi lisäaikaa löytää asialle pysyvä ratkaisu.
Suntion rooli kuuluu alan järjestöille kuten Journalistiliitolle sekä kustantajien ja työantajien liitoille. Kysehän on sekä yksilöiden ammatillisesta kilpailukyvystä että työvoiman laadusta. Lamasta huolimatta alalle johtavaa keskeistä koulutusväylää ei saa ryhtyä tärväämään.
Nyt pitää käydä julkinen keskustelu, mikä on journalismikoulutuksen asema yliopistossa. Tiedotusopin laitoksellakin on käsittääkseni aina ollut töissä väkeä, joiden mielestä yliopiston tehtävä on kantaa murhetta ensisijaisesti vain tutkimuksesta.
Siirretäänkö käytännön toimittajaopetus loppupeleissä ammattikorkeakouluille? Toivottavasti ei.
Juha Lehtinen
Toimittaja, Tampere
Tiedotusopin maisteri vm. 1986
