Wallraff ratsastaa taas

Pekka Vehviläinen

Saksalaiskaupunkien kaduilla pyöri alkutalvesta koditon ukkeli risoissa housuissa, keräyslaatikosta kähvelletyssä takissa ja kengissä, joissa ennen käveli Thyssenin terästehtaan vierastyöläinen Ali.

Ali oli 80-luvulla toimittaja Günther Wallraffin peitehahmo. Nykyään Die Zeitissa vaikuttava Wallraff, 66, palasi peitehahmon käyttöön 2007 ujuttautumalla puhelinmyyjäksi. Seuraavaksi Die Zeit julkaisi Wallraffin karmeat kokemukset Lidlille alihankkijana toimivasta leipomosta. Myös uusin juttusarja kohauttaa. Valepummi Wallraff kertoo, ettei kamalin yösija jutunteossa ollut suinkaan kadulla, vaan sota-ajan bunkkeriin tehdyssä hanoverilaisessa ensisuojassa.

Suomalaiset toimittajat osaavat heittäytyä kohteisiinsa, mutta varsinainen wallraffaus on harvinaisempaa. Miksi laittaa toimittaja yhtä juttua varten kuukausiksi kentälle, kun uutisetkin pitää leikata puoleen. Sitä paitsi NHL:n kiekkoilijoiden syöttöpisteet ovat tärkeämpiä kuin sosiaalireportaasit. Vai ovatko?