Ankkalinnan äänitorvet

Joka keskiviikko tuhansissa suomalaisissa kodeissa on hetki hiljaista. Se on erään äänekkään ja äkkipikaisen räpyläjalan ansiota.

Aku Ankan ja muiden ankkalinnalaisten edesottamuksia seuraa viikoittain yli miljoona suomalaista.

Carl Barksin tunnetuksi tekemä piirroseläinmaailma kuuluu kiinteästi arkipäiväämme. Suomessa siitä voi syyttää kolmea ihmishahmoa: Jukka Heiskasta, Aki Hyyppää ja Elina Topparia. Aku Ankan kolmihenkinen toimitus päättää, missä tarinoissa Aku ja kumppanit seikkailevat täkäläisiin kahvipöytiin. Keskeistä on myös se, mitä ja millä tavalla eläimet puhuvat.

”Suurin osa työstä on raakaa tekstinmuokkausta. Me käännämme kääntäjän suomennoksen ankkakielelle”, toimitussihteeri Elina Toppari kertoo.

Jos on ikinä lukenut Aku Ankkaa eli tuttavallisemmin Akkaria, tietää mitä ankkakieli tarkoittaa. Se on koukeroista mutta virheetöntä suomea, jollaista kukaan ei oikeasti puhu.

Esimerkiksi: ”Nyt mua uhkaa kohtalo hirmuisin, kun ammuin nuolen ilmoihin, ja albatrossia haavoitin.” Tai: ”Joku porho kehui repineensä metsäkaupoilla tuohta niin että heikkolatvaista puistatti.”

Ilmaisu on ennen kaikkea hauskaa.

”Akkarin kieli on täysin arjesta vieraantunutta”, toimituspäällikkö Aki Hyyppä sanoo. Muiden maiden lehdissä käännökset tehdään suoraviivaisemmin. Vain Suomen toimituksessa kieltä viilataan anka­rasti.

Kun Aku Ankan toimittaja tajuaa, että nyt puhekuplassa olisi vitsin paikka, aletaan räimiä. Silloin mietitään sopivaa sanontaa tai nimiväännöstä. Lehdessä on nähty muun muassa Alfred Hiisikukko (Alfred Hitchcock), Möykkäel Jaksonen (Michael Jackson) ja Ossi Osteri & Synkkä arkipyhä (Ozzy Osbourne & Black Sabbath).

Aina ei Suomessakaan ole aikaa räimintään.

”Jos on kiire, emme me rupea tekemään kahden tunnin lyyrisiä helmiä. Itseä tosin alkaa vaivata, jos liian monta lehteä on mennyt rutiinisuorituksella”, Hyyppä sanoo.

Vaikka Aku Ankan toimittajat ovat ennemmin kielenkääntäjiä kuin toimittajia perinteisessä mielessä, heillä on lehden tekijän ammattiylpeys.

”Ne harvat kerrat, kun painetussa Aku Ankassa on virhe, ovat oikeasti tuskallisia. Välillä tulee surullinen olo siitä, ettei muita lehtiä hinkata samalla tavalla”, Hyyppä sanoo.

Mutta toisaalta:

”Persialaiset matonkutojat tekevät jokaiseen mattoon tahallaan ainakin yhden solmun väärin, koska ainoastaan Allah tekee täydellistä työtä”, päätoimittaja Jukka Heiskanen sanoo ja nauraa.

Heiskasen tietä nykyisiin töihin pohjustivat kesät Ilta-Sanomissa ja Helsingin Sanomissa sarjakuvatoimittajan sijaisena. Vuonna 1994 oli aika tulla – ja jäädä – Aku Ankkaan.

Sekä Hyypältä että Heiskaselta ovat yliopisto-opinnot jääneet kesken. Topparinkin työura on ollut pelkkää Akkaria.

Hyypän mukaan ”räjähtäneet opinnot” ovat kuitenkin paras tausta Aku Ankan toimittajalle. Ainoa mitä vaaditaan, on suomen kielen hallinta ja laaja tietämys – ainakin jos innokkaimmilta lukijoilta kysytään.

”Meille tulee hyvin hämäriä puheluita ja palautteita. Meiltä odotetaan, että täällä tiedetään vastaukset ihan kaikkeen ja että me ollaan kaikkien alojen asiantuntijoita”, Hyyppä sanoo.

Kerran hänen oli pirautettava Merentutkimuslaitokselle. Käsillä olleessa jaksossa ankat ovat lähestymässä Etelä-Amerikan rannikon tiettyä kohtaa ja joutuvat merivirtaan, joka nappaa heidän laivansa. Nyt piti tietää, mikä virta on kyseessä. Parin tunnin päästä merentutkijat soittivat keksineensä ratkaisun ja antoivat oikean nimen.

Erään lukijan yhteydenotto koski Pelle Pelotonta, joka puhaltaa purkkapalloa lehden kannessa. Lukijan mielestä linnun nokka on rakenteeltaan sellainen, ettei sitä pysty suipistamaan niin kuin kuvassa tehdään.

”Ex-päätoimittaja Markku Kivekkäällä oli tapana sanoa, että on lehdessä monia muitakin virheitä. Esimerkiksi siellä on ankkoja, jotka pukeutuvat vaatteisiin ja puhuvat. Mutta jos lehdessä on faktaa, pyrimme tarkistamaan, että se on faktaa”, Jukka Heiskanen sanoo.

Akkarin suosio on ollut jatkuva menestystarina. Viime vuonna lehti jopa teki Suomessa kaikkien aikojen levikkiennätyksen. Muissa maissa lukijamäärät ovat olleet laskussa. Menestykseen ei ole yhtä ainoaa reseptiä.

”Kun Aku Ankka tuli tänne joulukuussa 1951, maa oli pääsemässä jaloilleen: olympialaiset tulossa kesällä, Coca Cola ja muuta. Aku Ankan kautta tänne tulivat myös hampurilaiset ja cocisjoulupukki. Kaikki amerikkalainen oli hirmu muodikasta”, Heiskanen kertoo.

Lehti oli ensimmäinen kokonaan nelivärinen julkaisu, joka oli tarkoitettu sekä tytöille ja pojille. Aggressiivisella puhelinmyynnillä sille saatiin nopeasti laaja tilaajakanta. Tänäkin päivänä lähes koko levikki on tilaajalevikkiä. Ruotsissa Kalle Ankan tilausten osuus yltää vain 60 prosenttiin.

Hyvään suomen kieleen panostettiin alusta lähtien. Linja ei ole horjunut kertaakaan. Toimittajat eivät kuitenkaan pidä päätehtävänään sivistää ihmisiä. Ensisijaisesti he tekevät sarjakuvaa. Uskonto, politiikka ja seksi ovat tabuaiheita, ja muutenkin toimituksen kannattaa pitää kieli keskellä nokkaa.

”Kyllä tässä saa olla hirveän varovainenkin. Mitä tahansa lehteen laittaa, ihmiset on hirveän herkkiä pomppimaan”, Elina Toppari kertoo.

”Mutta hyvä viihde ei ole ikinä haitaksi”, Aki Hyyppä sanoo.