Kopiointitulot muihin suihin?

Elektroniikan laitevalmistajat, suuret mediayhtiöt ja elinkeinoelämän etujärjestöt ovat pitkään lobanneet yksityisen kopioinnin hyvitysmaksun kutistamista merkityksettömäksi. Osittain ne ovat jo onnistuneet, sillä järjestelmän porsaanreikiä ei ole tukittu.

Hyvitysmaksua kerätään korvauksena siitä, että laki sallii tekijänoikeuden suojaaman aineiston yksityisen kopioinnin. Jokainen saa kopioida kirjastosta lainaamansa äänilevyn tietokoneelleen ja tallentaa elokuvia televisiosta digiboxilleen. Näistä laitteista ja eri tallennusmuodoista kuten tyhjistä cd-levyistä kerätään hyvitysmaksu. Se tilitetään tekijänoikeusjärjestöjen kautta elävän kuvan ja musii­kin sekä niiden tekijöiden hyväksi. Joukossa on runsaasti Journalistiliiton jäseniä.

Maksuista päätti aiemmin opetusministeriö. Tämän vuoden alusta valtioneuvosto halusi varmistaa päätöksen sisällön ja siirsi asian itselleen. Se piti maksun alan sekä summat entisellään. Nyt kulisseissa kamppaillaan ensi vuoden päätöksestä. Maksun supistamista ajavien Nokian tai Elinkeinoelämän keskusliiton ääni ei ole ministerien korvissa se heikoimmin kuuluva.

Vuonna 1984 kasettimaksuna alkanut korvaus on kehittynyt tekniikan myötä. Kun tallennus siirtyi video- ja c-kaseteilta digitaaliseksi, tulivat myös uudet tallennusalustat maksun piiriiin.

Nyt tämä kehitys on pysähtynyt. Tallennuksesta yhä suurempi osa siirtyy musiikkipuhelimille ja tietokoneiden kovalevyille. Mutta maksu ei kuitenkaan ulotu niihin. Samaan aikaan hyvitysmaksun neuvottelukunta on selvittänyt, että noin miljoona suomalaista käyttää puhelinta musiikin tai videon tallentamiseen.

Tekijäjärjestöt eivät ymmärrä, miksi mp3-soitin vapautuu maksusta, kun se on puhelimessa tai kamerassa. Ne esittivät maksua myös musiikkipuhelimiin, joista valtaosassa summa olisi 1,40 euroa.

Nykyinen laki edellyttää maksun perimistä laitteista ja tallennusalustoista, joita käytetään ”merkittävässä määrin” yksityiseen kopiointiin. Maksun suuruus vastaa kopioinnin laajuutta.

Vaikka nykyinenkään laki ei täysin toteudu, hyvitysmaksua vastustavat tahot ajavat läpi lakimuutosta, joka mitätöisi maksun lopullisesti. Ne haluavat maksun vain laitteille, jotka on valmistettu pääasiassa yksityiseen kopiointiin. Muotoilu on ovela, sillä kuvan ja äänen tallennuslaitteet ovat pian lähes kaikki monitoimilaitteita.

Tekijänoikeuksien hallinnointia itselleen halunnut kauppa- ja teollisuusministeriö muotoili vuonna 2007 omat toiveensa. Se vaati maksun rajaamista vain laitteisiin, ”joita käytetään ja jotka on tarkoitettu pääasiallisesti yksityiseen kopiointiin.” Hyvästi tekijöiden saama korvaus, siis.

Peruskysymys on: kumpaa Suomessa tulisi tukea, suomalaista luovaa työtä vai Kiinassa valmistettuja laitteita? Yksityisen kopioinnin sallimisesta hyötyvät kuitenkin eniten kuluttajat ja laitevalmistajat.

Kuka ostaisi mp3-soittimen ellei siihen olisi musiikkia tai elokuvaa?