Iso Yle-kahina
 Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja. |
Yleisradion julkisen palvelun asemasta ja määritelmästä tuli iso kahina.
Kustantajajärjestöjen lähettämä kiertokirje tuntuu kovalta aseelta. Tuskin lehtien pomot tarvitsevat yleisohjeita siitä, miten Yleisradiosta tulee kirjoittaa.
Kirjeen takia tavallinen lehtitoimittaja voi nyt joutua kiusalliseen tilanteeseen, jos hän kirjoittaa kriittisesti Yleisradion toiminnasta. Hän voi tuntea joutuneensa osaksi viestintäpoliittista taistelua, jossa juttuja tehdään työantajan äänellä, vaikka näin ei olisikaan.
On tietenkin liioittelevaa puhua, että Yleisradio nykyään vain häiriköi markkinoilla veroluonteisen lupamaksunsa turvin monopoliasemassa olevan valtionyhtiön tapaan.
On kuitenkin edelleen oikeutettua kysyä vaikkapa sitä, miksi julkisen palvelun Yle hankkii samoja amerikkalaisia tv-sarjoja, joita on näkynyt muilla kanavilla.
Samoin on aivan ymmärrettävää, että lehtitaloja ja varsinkin Suomen tietotoimistoa ärsyttää Ylen iso panostus kaikkialla jaettaviin ilmaisiin uutisiin samaan aikaan, kun kaupallisen median toimintamahdollisuudet heikkenevät. Tietysti peiliinkin saa katsoa: eräät lehdet ovat itse kannibalisoineet bisneksensä jakamalla jopa skuuppejaan ilmaiseksi verkossa.
Myös Ylen ajoitus ihmetyttää. Olisi ollut tyylikästä odottaa, kunnes kansanedustaja Mika Lintilän (kesk) vetämä parlamentaarinen toimikunta tekee esityksensä Yleisradion rahoituksesta ja julkisen palvelun määritelmästä.
Netti on tulevaisuuden keskeisin tiedotusväline ja tähän sopeutuminen synnyttää vielä paljon porinaa. Painettu sana toki säilyy, mutta irtisanomisten keskellä saa puhua myös siitä, millä tavoin suuri joukko alan väkeä saa leipänsä tulevaisuudessa.
Yleisradion on oltava lähtökohdiltaan vastapaino ja vaihtoehto muiden kanavien toiminnalle. Sitä se yhä vielä onkin.
Nykyisessä Yle-laissa julkista palvelua on lähes kaikki mahdollinen. Viihdekin, jos se on ”virikkeellistä”. Silti Ylen kanavat eroavat useimmiten edukseen, jos niitä vertaa formaattien ja ulkomaisten tv-sarjojen hallitsemiin muihin kanaviin.
Julkisen palvelun määritelmää pitää tarkastella myös ja ehkä ennen kaikkea kansalaisen näkökulmasta. Silloin julkisen palvelun määritelmää ei kannata ryhtyä supistamaan liikaa.
