Miksi EU ei aukene meille?
 Kirjoittaja on Etelä-Suomen Sanomien toimituspäällikkö. |
Vajaan kahden kuukauden päästä joutuu jo armas aika. Viikko siitä, ja harvempi kuin joka toinen äänestysikäinen suomalainen vaivautuu EU-parlamenttivaalien uurnille.
Ellei sitten ihmeitä tapahdu.
Edellisten EU-vaalien alla sain kuolemattoman idean. Laitoin lehteen oman ilmoituksen, jossa kehotin lukijoita tulemaan markkinapäivänä Etelä-Suomen Sanomien kojulle kertomaan, mitä iloa tai haittaa EU-jäsenyydestä meille oli ollut.
Seisoskelin siinä tumput suorana kaksi tuntia, minä aikana puheille tuli yksi eläkeläinen, joka valitti tv-ohjelmatietojemme tasoa.
Joutessani poikkesin viereisissä EU-vaaliehdokkaiden teltassa. Missitason meppikandidaatit kahvin kera kyllä kiinnostivat. Kansa suorastaan jonotti päästäkseen Eija-Riitta Korholan ja Riitta Väisäsen iholle.
Mutta. Viimevuotisen eurobarometrin mukaan yhdeksän kymmenestä suomalaisesta ei tiennyt, että vuonna 2009 on EU-vaalit.
Ja kolme neljästä vastaajasta ilmoitti olevansa melko tai erittäin huonosti perillä Euroopan parlamentin toiminnasta.
Kun lukee EU:sta tehtyjä juttuja, noita lukuja ei tarvitse ihmetellä, ja sitä, että äänestysprosentti jää mihin jää. Esimerkiksi monen Brysselin-kirjeenvaihtajan jutut ovat sellaista tiedotustilaisuusjargonia, että viimeistään toisessa kappaleessa iskee uupumus.
STT hoitaa EU-infot riittävän kattavasti. Muut toimittajat voisivat hyvällä omallatunnolla keskittyä omien, tavisten arkeen osuvien aiheiden pohtimiseen ja metsästämiseen.
Moni tietysti nyt väittää, että mahdoton tehtävä: esimiehet vaativat joka päivä juttua – se kun pitää lopputilin loitolla.
Kun itse sain olla jonkin sortin tutkivana toimittajana vuosituhannen vaihteessa, esimieheni antoivat parikin viikkoa aikaa penkoa unionin rahavirtoja. Niin kuin sitä, mihin kaikkiin siltarumpuihin ja työvoimakoulutuksiin verovaroja oli maakunnissa jaettu, millaisin tuloksin ja oliko rahoja peritty takaisin.
Tämä kiinnosti komission byrokraattejakin, mutta kotoisen työministeriömme tiedonpanttaus hellitti vasta valitettuani KHO:een. Kyllä se kesti, mutta kyllä se kannatti. Ei näitä vieläkään tongi juuri muut kuin Ylen MOT.
EU ei aukene meille, saati äänestävälle yleisölle, elleivät pomot anna toimittajille aikaa paneutua päätösten valmisteluun ja seurauksiin. Aika voi toimituksissa olla rahaa näinä ankeina aikoina, mutta aikaa vaativa journalismi pitää meidät hengissä.
