Kielletyt kuvat

Vaikuttava esimerkki tavallisen ihmisen mahdollisuuksista kuvata vaikeita kohteita syntyi syksyllä 2007 Burman sotilasjuntan vastaisissa mielenosoituksissa. Ilman turvallisuutensa vaarantaneita kansalaiskuvaajia näistä tapahtumista ei olisi nähty eikä juuri tiedettykään Burman ulkopuolella mitään.

Tanskalaisen Anders Østergaardin dokumentti Burma VJ – Reporting from a Closed Country koostuu enimmäkseen maassa salaa kuvatusta materiaalista. Se voitti pääpalkinnon Amsterdamin Idfa-dokumenttifestivaalilla.

”Kolme vuotta sitten tuottajani ehdotti minulle elokuvaa Burmasta. Sinne ei pääse kuvaamaan, joten dokumentti olisi kertonut vain yrityksistämme tehdä elokuvaa. Siksi maanalaiset reportterit ovat niin tärkeitä”, Østergaard kertoo.

Østergaard tunnetaan ennestään sarjakuvataiteilija Hergéstä kertovasta hienosta dokumentista Tintti ja minä.

Tekijät tapasivat Bangkokissa Joshuan, jonka muotokuvana dokumentti alkoi. Joshua ei tietenkään ole Burma VJ:n 27-vuotiaan päähenkilön oikea nimi. Eikä hänen kasvojaan nähdä. Mutta tapahtumia katsotaan Joshuan silmin.

Joshuan kuvaama materiaali oli hankkeen alussa vaatimatonta. Sitten tulivat mielenosoitukset, joista kasvoi varsinainen pommi. Ne alkoivat syyskuussa 2007 Burman hallituksen nostettua polttoaineen hinnat moninkertaisiksi. Liikehdintä kasvoi laajaksi, kun buddhalaiset munkit lähtivät kaduille.

Munkit eivät yleensä osallistu politiikkaan. Siksi tapaus oli merkittävä ja innosti muunkin kansan liikkeelle. Munkkien osallistumista on sanottu sahramivallankumoukseksi heidän kaapujensa värin mukaan. Munkkeja kunnioitetaan syvästi, joten aluksi näytti, ettei sotilasjunttakaan uskalla tukahduttaa kansanliikettä väkivalloin. Mielenosoituksiin osallistui ainakin satatuhatta ihmistä.

Burma VJ kertoo ensin sykähdyttävästi heräävästä toivosta ja sitten sen julmasta musertamisesta. Hallituksen arvioidaan surmanneen tuhansia kansalaisia.

Burma-kuvia jäsennetään dokumentissa lavastetuilla puhelinkeskusteluilla.

”Maastossa Burman rajoja on hankala valvoa. Suurin ongelma ei olekaan saada kameroita sisään tai kuvia ulos. Kuvaaminen on vaarallisinta. Jos kameran ottaa esiin, salainen poliisi tai joku ilmiantaja tulee heti kyselemään”, Anders Østergaard kertoo.

Joshua kuului ryhmään, jossa oli kolmisenkymmentä kuvaajaa. Ryhmä paljastui ja suurin osa pidätettiin.

”Pidätetyillä lienee edessä todella pitkä vankeus. Joshua kulkee nyt edestakaisin Thaimaan rajan yli. Kokeneena hän on eräänlainen yhteysmies, joka huolehtii kuvien kuljettamisesta. On kunnioitettavaa, etteivät kuvaajat luovuta, vaikka muutos maassa näyttää olevan kaukana.”

Ruohonjuuritasolta kuvat päätyivät maailman suurimpiin uutisvälineisiin. Niitä koosti ja välitti Oslossa toimiva The Democratic Voice of Burma -järjestö.

Østergaard on rakentanut uutistapahtumasta yhtenäisen sisäpiirin kertomuksen. Sirpaleisten otosten paikantamisessa käytettiin myös Google Earth -ohjelmaa.

Ruohonjuurireportterit välittivät ulkomaailmalle kuvia myös Nargis-syklonin tuhoista Burmassa viime toukokuussa.

”On vaikea arvioida, kuinka paljon kuvaajia on. Vain osa on järjestäytynyt Joshuan ryhmän tapaan. Toiset toimivat yksin. Kuvaajille kerätään rahaa vakoilukameroihin ja koulutukseen. Maanalainen verkko jakelee materiaalia dvd:llä myös Burman sisällä. Pian tämäkin elokuva leviää siellä”, Østergaard sanoo.