Syövätkö toimittajat poliisin kädestä?

Kirjoittaja toimii kansainvälisen oikeuden professorina European University Institutessa Firenzessä.

Turun Sanomat uutisoi 8.4. Turun suomalaisen yliopistoseuran Phoenix-lehdessä julkaistun haastatteluni, jossa arvostelin tiedotusvälineitä poliisin myötäilystä. ”Toimittajista on liian usein tullut poliisin sylikoiria. Suoraan sanoen poliisi vuotaa tietoja toimittajille ja lehdistö kiittää skuupeista myötäilyllä.” Kerrataanpa kuinka tähän on tultu.

Olen 1980-luvun puolivälistä saakka elänyt suomalaisten tiedotusvälineiden kohdevalaisinten reuna-alueella. Joskus olen sattunut valoon, toisinaan varjoon. Kun en itse kyennyt hahmottamaan mitään korrelaatiota toimittajien kiinnostuksen ja sen välillä, oliko minulla oikeasti jotain sanottavaa, opin ennemmin välttämään kuin hakemaan päivänkohtaista julkisuutta.

Ihmisoikeusasioissa elettiin 1980-luvun loppupuolella etsikkoaikaa. Asianajajat Matti Wuori, Heikki Salo ja Leo Hertzberg arvostelivat usein julkisuudessa poliisia tai eurooppalaisittain takapajuista lainsäädäntöä vaikkapa pidätettyjen oikeuksista tai oikeudenkäyntimenettelystä. Professori Lars D. Eriksson oli näkyvästi esillä moittiessaan Suomen ulkomaalaislainsäädäntöä ja -politiikkaa. Monelle mukana olleelle syntyi mielikuva, että toimittaja on ihmisoikeusjuristin paras ystävä.

1990-luvun alun talouslaman oloissa viestikapula toimittajien joukkueessa siirtyi politiikan alalta taloustoimittajille. Oikeudellisissa asioissa media alkoi yhä useammin ymmärtää poliisin vaikeaa työtä. Ihmisoikeusjuristit jatkoivat puurtamistaan ja arvosteluaan, mutta enää meidän mielipiteemme ei ollut uutinen.

Suomalaisen journalismin kriittinen historia varmaan aikanaan dokumentoi faktat. Poliisin ja toimittajien välille on kehittynyt suoria kontakteja. Poliisi vuotaa tietoja valituille toimittajille, esimerkiksi keskeneräisestä rikostutkinnasta. Korrelaatio on sittenkin havaittavissa: mitä enemmän skuuppeja lehdistö saa poliisilta, sitä harvemmin se näkee uutisarvoa kriittisissä mielipiteissä.

Tietysti kyse on heiluriliikkeestä. Erityisesti presidentti Obaman vaalivoiton jälkeen ilmassa on taas uutta optimismia. Tutkiva journalismi paljastaa yhä uusia ihmisoikeusloukkauksia, erityisesti terrorismin vastaisen ”sodan” nimissä tehtyinä. Ihmisoikeusjuristin kommentti saattaa taas olla uutinen, jopa Suomessa.

Hyvä niin. Mutta samaan aikaan toisaalla näkyvät talouslaman synkät pilvet.