Voi tsiisus, mikä koutsi

Pääsiäisenä oli vaikea sanoa varmuudella, mikä kolmesta valtionuskonnostamme on suosituin: luterilaisten leiri, näyttävämmät menot järjestävä ortodoksinen kirkko vai jääkiekko.

Arvioni kallistuu jääkiekon puolelle. Medianäkyvyydessä se pieksi molemmat kirkkokunnat selvästi.

Lätkäuskonnon ylipappi löytyy yhtä läheltä kuin seuraava kisastudio. Hänen nimensä on Juhani Tamminen. Valmentaja Tammisen ego on niin suuri, että sitä pitkin pystyisi kiipeämään taivaaseen. Samaan yltävät vain Paavo Lipponen, Nalle Wahlroos ja pari nimekästä kiekkotoimittajaa.

Kun Länsi-Suomen urheilutoimittaja Kimmo Mäkeläinen hymyili lätkämatsin pressitilaisuudessa, haastateltava Tamminen ajoi hänet ulos. Toisen pelin pressissä Ylen Sari Sirkiä-Jarva kysyi tappion kokeneelta Tammiselta, onko tällä aihetta katsoa peiliin. Aurinkokuningas pillastui niin, että herkkähermoisempi olisi paennut taakseen katsomatta vähintään kuusi peninkulmaa.

”Ota tosta mun pikkutakki päälles ja mene tonne koutsaamaan niin näät miten helppoa tää on! Mä voin tulla sun paikalle heitteleen noita viisauksia!” Tamminen mylvi.

Toimittaja jatkoi reippaasti työtään.

Vaikka osa mediasta pitääkin jumppamaikka Tammista kivana väriläiskänä, epäilen meidän joutuvan varautumaan siihen, että kiekkohaastatteluista muodostuu pian kamppailulaji.

Oman gorillan palkkaaminen onnistuu vain Mikael Liliuksen tuloilla. Jotta sporttiset kollegamme uskaltavat mennä kiilusilmäisten hermokimppujen juttusille, pitää Urheilutoimittajien Liiton stipendit kohdistaa henkilökohtaisten turvamiesten värväämiseen.

Veikkaus toimikoon sponsorina.