Tärkein unohtunut
 |
”Luuletko, että meillä on aikaa ja mahdollisuuksia tarkistella asioita?” Näillä sanoilla kimahti muuan suuressa sanomalehdessä työskentelevä toimittaja arvostelijalleen. ”Me kirjoitamme sen, mitä meille kerrotaan.”
Sanat kuvastavat tuskaista väsymystä, joka tuntuu tukahduttaneen kokeneen kollegan ammattitaidon. Ammattiylpeyttä lausumasta ei löydy hippuakaan.
Mistä oikein on kysymys? Miksi niin moni uupuu työssään?
Lama ja siihen liittyvä yt-myllytys selittää monta tapausta. Yhtä monen tapauksen takana on pitkän ajan kuorma: hyvinvoinnista huolehtimista on laiminlyöty. Taloudellisesti hyvinä aikoina on pidetty päätä pensaassa, kovana aikana keskitytään koviin asioihin.
Työllä on keskeinen rooli ihmisen hyvinvoinnissa. Siitä voi saada paljon elinvoimaa. Työelämän kuormituksesta juontuva alavire voi viedä pohjan myös vapaa-ajan elämältä. Työperäiset rasitukset vievät kierteeseen, josta kärsivät työntekijän itsensä lisäksi hänen läheisensä sekä kotona että työpaikalla.
On surullista, että monella työpaikalla juuri hyvinvointiin vaikuttavat toimenpiteet ovat joutuneet ensimmäiseksi laman giljotiiniin. Ammattitaidon ylläpitoon ja kehittämiseen ei satsata. Kun väkeä vähennetään, jäljelle jäävien taakka kasvaa.
Lamanhoidon rinnalla tehtäviä työyhteisön muutoksiakin toteutetaan niin, että työntekijät joutuvat ottamaan sen, mikä annetaan. Hallinnan tunne ja myönteinen motivaatio puuttuvat, jos tekijä itse ei pääse osallistumaan muutoksien suunnitteluun.
Työhyvinvointi ei ole suhdanneasia. Terve ja elinvoimainen työyhteisö huolehtii siitä aina ja kaikissa tilanteissa – erityisesti silloin, kun ajat ovat vakavat.
Rahastakaan ei hyvinvoinnin vaalimisessa ole aina kysymys. Osaava työnjohto voi edistää työssä jaksamista. Kuormitus pitää jakaa oikein, arjet kitkatekijät on hoidettava kuntoon vatuloimatta, pitää kiittää ja rohkaista aina, kun siihen on aihetta.
Hyvinvointiin panostaminen on itse asiassa paras keino myös työmarkkinoilla tavoitteeksi asetetussa elinikäisen työuran pidentämisessä. Lakisääteisen eläkeiän nosto ei auta, jos väki uupuu sorvin ääreen.
