Hegemonian murentajat
Parodiajulkaisu Suomen Aikakaus-Lehti suututti Suomen Kuvalehden ja pääsi otsikoihin. Mutta ketkä Lehteä tekevät ja mitä sillä halutaan sanoa?
Ei kiitos, ei mitään kaupallista potentiaalia. Suurin piirtein tämä oli vastauksen sisältö, kun joukko toimittajia yritti saada tekemänsä huumorilehden myyntiin Lehtipisteisiin. Lopulta Suomen Aikakaus-Lehti, mediaa parodioiva julkaisu, päätyi myyntiin Akateemiseen kirjakauppaan sekä muutamaan muuhun kirjakauppaan.
Kohu lehdestä silti syntyi: Suomen Kuvalehden ulkoasua jäljittelevä kansi suututti Yhtyneet Kuvalehdet, joka vaati huhtikuun lopulla julkaisun vetämistä markkinoilta. Julkisesti Suomen Kuvalehden päätoimittaja Tapani Ruokanen on perustellut vaatimusta sillä, että ”on aivan sama kuin joku kopioisi vaikka jonkun juoman tai patukan bisnesmielessä” (HS.fi 28.4.).
Pahennusta lienee aiheuttanut myös lehden kansikuva. Siinä latua laskettelevan hiihtäjän pyllystä sojottaa jättimäinen ruisku. Viereen on taitettu teksti: ”Metrinen piikki pyllyssä: uhka – vai mahdollisuus?”
Aikakaus-Lehden taustalta löytyy kymmenpäinen joukko Jyväskylän yliopistossa opiskelleita miestoimittajia. Toiminta alkoi vuonna 2004, kun porukka perusti verkkoon Lehti-nimisen sivuston. Alkuaikoina sivuille saattoi ilmestyä kaksisataa juttua kuukaudessa. Sittemmin julkaisutahti on rauhoittunut.
Vuosien varrella Lehti-tuoteperhe on kasvanut. Ensin tekijät tehtailivat ensimmäisen numeronsa Aikakaus-Lehteä. Sen jälkeen verkkoon ilmestyi nettikauppa, josta saa muun muassa Lehti-aiheisia mukeja ja t-paitoja. Nyt tekeillä on myös kirja.
Kaikkia julkaisuja toimitetaan nimimerkkien takaa. Se on herättänyt jonkun verran närää. Mutta:
”Kirjoituksemme kohteet ovat pääasiassa pääministeri Vanhasen kaltaisissa asemissa toimivia ihmisiä. Heidän pitää kestää myös pieruhuumorikritiikkiä. Emme lyö rajattomasti vaikka rumia naapureitani. Kirjoituksissa toteutetaan journalistista logiikkaa”, Aikakaus-Lehden päätoimittaja Usko Tyykkä sanoo.
Suurin syy nimimerkkien käyttöön löytyy leipätyöstä.
”Jos kertoo omalla nimellään pieruvitsin, saattaa kärsiä uskottavuusongelmista yrittäessään seuraavan kerran tulla otetuksi vakavasti asiantuntijahaastattelussa”, Tyykkä perustelee.
Lehden tekijöiden joukossa on esimerkiksi Ylen, Helsingin Sanomien ja STT:n toimittajia.
Lehden jutut kritisoivat usein joko yhteiskuntaa tai mediaa. Tyykkä ja toimittaja Juhani Urja kertovat, että lähtökohta kaikille kirjoituksille on toimia valtavirtamedian vastavoimana. Kun Bonnierin Vuoden juttu -palkinto luovutettin vuonna 2007 13-vuotiaalle pojalle, joka huomasi venäläisen tv-kanavan sukellusvenekuvahuijauksen, tiedotusvälineet uutisoivat asiasta neutraaliin sävyyn. Lehden parodiajutussa palkintoraati perustelee voittajavalintaa näin:
”Eihän siinä mitään että toimittaja tekee kuukausikaupalla työtä löytääkseen haastateltavan tai on hankkinut vuositolkulla taustatietoa tehdäkseen jutun. (---) Kato: ootte vain tyhmiä runkkareita, ette te tajuu. Se riittää, että on justiinsa katsonut Titanicin ja kertoo siittä iltapäivälehdelle. Se on kato vittu Kansalaisjournalismia.”
Syksyllä ilmestyvässä kirjassa kyse on tekijöiden mukaan ”samanlaisesta pyllyilystä”. Toistaiseksi toiminta ei ole ollut taloudellisesti erityisen kannattavaa, vaan se on tuottanut tekijöilleen lähinnä ”hileitä perstaskuun”. Tulevaisuudessa toivottavasti on toisin.
”Tähän on käytetty paljon työtunteja. Olisi kiva, jos tästä jonain päivänä jäisi jotain käteenkin”, Usko Tyykkä sanoo.
Suomen Kuvalehden tulistumisen kaltaiset mediahuomiot auttanevat tavoitteessa: Kohupäivänä uusia Aikakaus-Lehden tilauksia rapsahti useita kymmeniä. Irtonumeroita on myyty muutamia satoja.
Lehti verkossa: http://lehti.samizdat.info/
