Yle-raportti synnytti myrskyn
Yleisradion julkista palvelua ja rahoitusta selvittänyt työryhmä ei kauan saanut nauttia yksimielisen työnsä tuomasta mielihyvästä, kun se pari viikkoa sitten julkisti raporttinsa. Kaupalliset mediatalot ryhtyivät saman tien tykittämään esitystä laajalla arsenaalilla.
Työryhmä julkisti raporttinsa etuajassa, koska se tahtoi tuoda täsmällisiä eväitä aiheesta käytyyn keskusteluun. ”Haluttiin viedä pohja pois julkisuudessa esiintyviltä vääriltä tiedoilta”, kuten työryhmän puheenjohtaja Mika Lintilä (kesk) asian ilmaisi raportin julkistamistilaisuudessa.
Työryhmä esittää, että kaikilta asuntokunnilta ja tietynkokoisilta yrityksiltä kerättäisiin mediamaksu. Samalla televisiovastaanottimen omistamiseen perustuvasta lupamaksusta luovuttaisiin. 175 euron mediamaksu tuottaisi vuodessa 450 miljoonaa euroa. Keräyskulujen ja arvonlisäveron vähennyksen jälkeen siitä jäisi 415 miljoonaa euroa televisio- ja radiorahaston kautta Yleisradiolle ohjattavaksi.
Työryhmä tutki myös Yleisradion julkisen palvelun tehtävää ja sen määrittelyä. Se totesi nykyisen julkisen palvelun luonnehdinnan pääosin asianmukaiseksi. Velvoite täyden palvelun ohjelmistoista esitetään kuitenkin muutettavaksi muotoon, joka velvoittaa Yleisradiota tuomaan monipuolista ja kattavaa ohjelmistoa jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin.
Julkisen palvelun ohjaus ja valvonta kuuluu työryhmän esityksen mukaan Yleisradion hallintoneuvostolle, jonka on määrä valvoa myös varojen käytön läpinäkyvyyttä ja tehokkuutta sekä Yleisradion harjoittamaa hinnoittelua. Työryhmän esitys merkitsee hallintoneuvoston aseman ja riippumattomuuden vahvistamista.
Sanomalehtien liiton puheenjohtaja, Sanoma Newsin toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen nimesi raportin ”pelättyäkin pahemmaksi Pasilan tilaustyöksi” (Helsingin Sanomat 24. 4.). Aamulehden (25. 4.) pääkirjoituksen mukaan ”Sanomalehden tilauksen voi halutessaan lopettaa ja kirkosta erota, mutta Yle-vero [mediamaksu] on suomalaisille pysyvä, poliitikkojen järjestämä pakkoavioliitto.”
Viestintäministeri Suvi Lindén pitää Lintilän työryhmän loppuraporttia painavana asiakirjana.
”Se on perusteellinen ja yksimielinen. Kaikki puolueet ovat työryhmässä asettuneet sen taakse ilman soraääniä. Nyt meillä on yksi selvä malli, jonka pohjalta työtä lähdetään viemään eteenpäin.”
Raportin saama julkinen ryöpytys ei yllättänyt ministeriä. Hän toteaa, että julkinen palvelu on aina ollut kuuma keskustelunaihe. Hän pitää työryhmän esitystä historiallisena siksi, että se lähtee koko rahoitusmallin uudistamisesta.
”Kokonaisuus on iso, mutta raportti on hyvä pohja hallituksen esitykselle, joka viedään syksyllä eduskuntaan”, Lindén sanoo. ”Jonkinlaista hiomista siihen totta kai tehdään lausuntojen ja julkisen keskustelun perusteella. Massiiviset muutokset vievät helposti työltä pohjan pois.”
Asettaessaan työryhmän runsas vuosi sitten Lindén sanoo pyytäneensä siltä rohkeita ratkaisuja. ”Sen he tekivät. Eivät menneet siitä, missä aita on matalin. Muualla Euroopassa eletään vielä tukevasti tv-lupamaksujen aikaa. Meillä voidaan siirtyä uuteen jo vuoden 2011 alussa.”
Viestinnän professori Tom Moringin mukaan Lintilän työryhmän tärkein anti on laajan ja kattavan julkisen palvelun turvaaminen pitkällä aikavälillä.
”Kattavuus on olennainen asia Suomen ruotsinkieliselle väestölle. Laaja-alainen tarjonta mahdollistaa sen, että myös ruotsiksi on saatavilla riittävästi esimerkiksi populaarikulttuuriin keskittyviä ohjelmia. Nuoret radionkuuntelijat ovat täysin Yleisradion palvelusta riippuvaisia”, hän sanoo.
Yleisradion tarjoama ruotsinkielinen ohjelmisto kilpailee yleisöstä muun suomalaisen ja Ruotsista tulevan mediatarjonnan kanssa. Siksi Moringin mielestä Yleisradiolla pitää olla kunnon voimavarat määrällisesti runsaan ja laadukkaan palvelun tuottamiseen. Hän muistuttaa myös, että julkisella palvelulla on kulttuurinen tehtävä.
”Verkkotarjonnassakin Yleisradio on tärkeä toimija. Ruotsinkielisellä puolella Yleisradion ja muiden toimijoiden edut eivät ole ristiriidassa. Yleisradio ei syö elinvoimaa kaupallisilta toimijoilta. Pikemminkin kaikki täydentävät toisiaan”, Moring sanoo. ”Toki tietty jännite rajankäynnissä on olemassa. Se keskustelu on tärkeää. Suomi on niin pieni mediamarkkina-alue.”
Katse sisältöön
Journalistiliitto ei lähde tuomariksi Yleisradion ja kaupallisen median suhteista käytävään kädenvääntöön.
”Meille kaikki alan työpaikat ovat yhtä tärkeitä. Julkista palvelua tarvitaan siinä missä kaupallistakin mediaa”, puheenjohtaja Arto Nieminen sanoo.
Lintilän työryhmän mietinnöstä käyty keskustelu on sisältänyt Niemisen mielestä ikäviä piirteitä.
”On syntynyt mielikuva, että julkisen palvelun ja kaupallisen median journalismin laadussa olisi eroja, jotka riippuvat työntekopaikasta. Tällaista jakoa ei voi tehdä. Laadukasta sisältöä tehdään sekä Yleisradiossa että kaupallisessa mediassa.”
Yleisradion toiminnan rahoituksesta – siis mediamaksusta – Nieminen toteaa, että siihen kohdistuu kova julkinen paine. ”Mutta eipä televisiolupaakaan erityisesti rakastettu.”
Työryhmän tekemää julkisen palvelun määrittelyä Nieminen pitää pääpiirteissään hyvänä. Hyvää hänen mielestään on myös hallintoneuvoston roolin vahvistaminen julkisen palvelun käytännön linjanmäärityksissä.
