Miksi vakava asia ei kiinnosta?
 Kirjoittaja on Yleisradion radiotoimittaja. |
Suomalainen tasa-arvokeskustelu: feministit kaivautuvat yhteen poteroon, miesasioista puhuvat toiseen.
Omasta kuopasta huudellaan vuorotellen:
”Sinä löit!”
”Sinäkin löit!”
”Sinä löit ensin!”
”Sinä löit kovempaa!”
Ja niin edelleen.
Kunnes joku saapuu paikalle ja sanoo:
”Noh, joka tapauksessa te molemmat lyötte lapsianne.”
Typerä pattitilanne on ollut tosiasia monta vuotta, eikä medioissa muuta tasa-arvoa juuri käsitellä.
Aamulehti kunnostautui 2.4. julkaisemalla artikkelin, jossa imaami Chebab Khodr kertoi: ”13 vuottakin voi olla hyvä avioitumisikä”. Imaami sanoi myös, että Suomessa on satoja epävirallisia, pelkästään islamin lakien mukaan solmittuja avioliittoja. Imaami veti myöhemmin sanansa takaisin. Olisiko joku valistanut häntä ja kertonut, että lausunnot ovat ristiriidassa Suomen lain kanssa?
Ennen kaikkea: heräsivätkö nais- ja miesjärjestöt imaamin puheisiin? Toimittajat?
Eivät, vaikka molempiin kuulunee sekä äitejä että isiä.
Vakava asia ei nähtävästi kiinnosta, mutta toki Naisasialiitto Unionilla on varaa ja aikaa postittaa ex-ministeri Ilkka Kanervalle telaketjufeministi-alushousuja (13. 3. 2008).
Vaikuttaa siltä, että monet toimittajat ovat haksahtaneet kulttuurirelativismin syövereihin. Se estää heitä erottamasta ihmisoikeusloukkauksia ja uskonnonvapautta toisistaan.
Musliminaisten huntu on hyvä esimerkki. Hunnuista kerrotaan yleensä romantisoiden. Mediassa hunnut ovat vapaaehtoisia asusteita, jotka ovat sekä näppäriä että kauniita.
Huomaamatta jää, että huntu on pakollinen miljoonille naisille ja tytöille; hunnuttomina heidät voidaan pahoinpidellä, raiskata ja jopa tappaa. Huntu on monessa muslimimaassa julman sorron välikappale. Voiko sen vapaaehtoinen käyttö siis olla kunnioitettava teko?
Eikö hunnun vapaaehtoinen käyttö ole sama kuin polkisi niiden naisten ja tyttöjen oikeuksia, joiden on – hengissä pysyäkseen – käytettävä huntua?
Suomalaisten naisten ja miesten välinen lapsellinen syyttely on johtanut siihen, ettei meillä ole oikeaa tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia koskevaa keskustelua. Kaikki luulevat, että he ovat tehneet osansa, kun valitsevat leirinsä ja sen jälkeen säännöllisin välein tekevät jutun siitä, kuka Suomessa onkaan alistetuin.
Onpahan tullut otettua kantaa tasa-arvoasioihin ja inhimillisyyteen.
Juupas-eipäs, lukkopiste, avain aurinkoon ja pikkuhousut postiin.
