Älä ammu kesuria
 Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja. |
Kesätoimittaja on kuin muuttolintu. Ensimmäiset tulevat alkukeväällä ja pääjoukot ilmestyvät näin kesän kynnyksellä.
Kesätoimittajuus on eräänlainen momentum, elämän risteyspaikka, jota voi yrittää ymmärtää luovan kaaosteoreettisen johtamisen ja ajattelun avulla. Kaaosteorian mukaan risteyspaikoissa systeemi on altis pienillekin ulkoisille vaikutuksille: kollegat ja esimiehet pystyvät pilaaman paljon, mutta myös synnyttämään jotain hienoa ja kaunista.
Pitääkin siis nostaa varoittava sormi: kenenkään ei ole syytä ampua kesätoimittajaa alas. Jos kesätoimittajan opettaa heti ensimmäisestä päivästä vain talon tavoille, niin aivan varmasti hän oppii vain talon tavoille.
Talon tavoille oppii esimerkiksi näin: kesätoimittaja esittää jännittävältä kuulostavan jutunaiheen, josta keskiäkäinen vakkari sanoo, että meidän lehdessä ei tuollaisesta aiheesta tai näkökulmasta ole juttuja tavattu tehdä. ”Katso vaikka arkistosta.”
Jos juttuidean kärki ei ole heti selvillä, on heti syytä penätä, että mikä on jutun uutinen Jos kesätoimittaja sitten esittää uutisaiheen, vakkari voi todeta, että aiheesta on jo tehty juttu. Hällä väliä, oliko vuosi 1988 vai 1989.
Samaan hengenvetoon kannattaa pitää esitelmä siitä, miten tuolloin vanhoina hyvinä aikoina vielä tehtiin kunnon lehteä.
Tai voi tehdä, kuten teki uutispäällikkö erään eteläsuomalaisen satamakaupungin lehdessä: hän kiitti kesurin ideaa niin hyväksi, että juttu oli pakko teettää vakituisella toimittajalla.
Työpäivän jälkeen baarissa vakiväki luokittelee työkaverit ja esimiehet tavalla, johon ei ole sitten loppukesän aikana vastaan sanomista.
Oikeasti kaikkien kannattaa muistaa, että kesätoimittaja on harjoittelija. Hänen työtään ei punnita samalla puntarilla kuin 25 vuotta alalla olleen.
Toki kesureilta tulee myös surkeita ideoita, mutta jo ideoiden esittäminen on asenne, johon on syytä rohkaista. Ikään kuin vakituisten ideat olisivat aina viimeisen päälle hiottuja.
Kesätoimittajaa kannattaa kuunnella. Voihan olla, että hänen havaintonsa työpaikan käytännöistä kertovat organisaation toimintakulttuurista enemmän kuin kallispalkkaisen konsultin iänikuiset korulauseet.
Tervetuloa areenalle!
