Haluan radioluvan!
 Kirjoittaja on Valtimolla asuva vapaa korpijournalisti. |
Tv-lupamaksu ja muut Yleisradion rahoitusmallit ovat ikuisuuskysymyksiä, joita vatvotaan julkisuudessa vuodesta toiseen. Uusimman keskustelun sysäsi liikkeelle Ylen rahoitusta pohtineen työryhmän esitys kaikille kotitalouksille pakollisesta mediamaksusta, joka korvaisi tv-luvan.
Itse en ole maksanut tv-maksua kertaakaan. Siihen on myös johdonmukainen selitys: en ole koskaan omistanut televisiota.
Tästä huolimatta olen Yleisradion suurkuluttaja. Kotona ollessani radio on melkein aina auki. Minun vastaanottimessani on vain yksi kanava. Se on Yle Radio 1.
Viikon kohokohtia ovat kuunnelmat, radiodokumentit ja -featuret, arkistojen aarteet vuosikymmenien varrelta sekä laadukkaat kulttuuri- ja keskusteluohjelmat. Keskittyneesti kuunneltavalla puhe- ja ääni-ilmaisulla on pyhässäni ja arjessani niin keskeinen sisältö, että minun on hankala kuvitella elämääni ilman sitä.
Vaikka Ylen toiminta rahoitetaan toistaiseksi television katsojien kukkarosta, on perinteinen radioilmaisu juuri sitä, mihin julkista mediapalvelua kaikkein kipeimmin tarvitaan. Tv-viihdettä, ajankohtaisohjelmia ja kotimaista draamaa osataan tehdä mainosrahoitteisestikin. Televisiossa Ylen tärkein rooli on toimia lähinnä kotimaisen dokumentin ja laatuelokuvien lähetyskanavana.
Radiossa tilanne on toinen. Kaikki kaupalliset toimijat suoltavat samaa lähetysvirtaa. Radio Novan kaltaisten kanavien levittämä sisällöttömyyden ja merkityksettömyyden syöpä on saastuttanut jo osan Ylen kanavistakin.
Ylen Radioteatteri, Radioateljee ja Dokumenttiryhmä tekevät vuodesta toiseen erittäin laadukasta radioilmaisua hämmästyttävän pienillä budjeteilla ja voittavat kansainvälisiä palkintoja. Silti niiden olemassaolo ei ole itsestäänselvyys. Esimerkiksi Tanskan yleisradio lakkautti pari vuotta sitten talousvaikeuksissaan koko radiodokumenttituotannon.
Suomessakin radioilmaisun kustannukset kasvavat budjetteja nopeammin. Uusia pitkiä radiodokumentteja tehdään tänä vuonna vain 20. Myös kuunnelmien tuotanto on vähentynyt.
Maksaisin oikein mielelläni julkisen palvelun maksua, jos tietäisin, että se menee nimenomaan radiotyön rahoittamiseen, enkä takuulla ole ainoa. Sen sijaan uutisvuotoihin, kotikatuihin ja euroviisuihin en halua rahojani tuhlattavan.
