Kymmenen kertaa miksi
 Kirjoittaja on Kodin Kuvalehden toimittaja. |
Miksi naiset esitetään mediassa usein tuntijoina, miehet asiantuntijoina?
Miksi annamme solistin roolin päättäjille ja asiantuntijoille sen sijaan, että kuvaisimme työntekijöiden, lasten, vammaisten, vanhusten, maahanmuuttajien ja kansalaisten kokemuksia?
Miksi asiantuntijanaisia eivät viitsi kaivaa esille mies- eivätkä naistoimittajatkaan? Esimerkiksi Etsi Xpertti -palvelu hakee sopivia joka pyyntöön ilmaiseksi.
Miksei sanota miespresidentti vaikka sanotaan naispresidentti?
Miksi urheilu-uutisiin syydetään rahaa, tilaa ja resursseja, vaikka huippu-urheilu on pitkälti ryvettynyttä bisnestä?
Miksi esimies pamauttaa nuorelle naistoimittajalle, ettei hän saa vakituista paikkaa urheilutoimituksessa, ”koska naiset eivät kestä painetta”.
Miksi sanomalehden uutispäällikkö antaa kesätoimittajista miehelle talousjutun ja naiselle uutisen koiran synnyttämisestä, vaikka mies on hädin tuskin käynyt lukion loppuun ja nainen on lukenut yliopistossa taloustieteitäkin?
Miksi mediassa pääsevät esille poliitikoista lähinnä nuori nainen ja minkäikäinen mies tahansa, vaikka heillä ei olisi uutta sanottavaakaan?
Miksi naistoimittajat vähättelevät itsekin naiselliseksi koettuja aiheita, arjen syväluotausta, vaikka ne voivat lukijoille olla juuri niitä kovia juttuja?
Miksi juttujen mies- ja naisnäkökulmia ja median ihmiskuvaa ei pohdita toimitusten palavereissa?
Osaan näistä kysymyksistä vastaukset löytyvät kolmesta kansainvälisestä koulutusohjelmasta. Ne ovat Screening Gender, Portraying Politics ja Diversity Toolkit ja löydettävissä ainakin Naistoimittajat-yhdistyksen nettisivulla kohdassa Kenen kuva – Kenen ääni?
Esimerkiksi Portraying Politicis kertoo, kuinka Ruotsin television aluetoimitus Västerbottensnytt päätti 2001 alkaa ottaa haastateltaviksi yhtä paljon naisia ja miehiä. Neljä vuotta myöhemmin tavoite oli lähes saavutettu. Samalla uutiset alkoivat kiinnostaa naisia niin, että niitä seurasi lopulta useampi nainen kuin mies – eikä miestenkään katsojamäärä laskenut.
Nuo koulutusohjelmat osoittavat, miten media tuottaa stereotypioita ja unohtaa moniäänisen, monivärisen ja moninaisen yhteiskunnan. Ja sen, miten voi oppia tekemään parempaa journalismia.
Miksi Sinä ja toimituksesi ette jo toteuta sitä?
