Tuolileikki alkaa

Kannattaako nuoren enää hakea opiskelemaan media-alalle, josta työpaikat jatkuvasti vähenevät? Tätä kysyi Helsingin Sanomat sunnuntaina 31.5. kuuden eri tiedotusvälineen päätoimittajalta. Osa vastauksista oli niin mielenkiintoisia, että meinasin tukehtua aamuteeheni.

Iltalehden Kari Kivelä sanoi uskovansa ”digitaalisen median luovan uusia työpaikkoja seuraavina vuosina”. Helsingin Sanomien Reetta Meriläisen mukaan ”siinä vaiheessa, kun nuori on opiskelunsa opiskellut, mediakin tarvinnee lisää väkeä”. MTV3:n Merja Ylä-Anttila vastasi, että ”kun lähtee alalle, jonka kokee itselleen oikeaksi, ja pyrkii parhaaseensa, asiat kyllä lutviutuvat”.

Näinkö on, hyvät naiset ja herrat? Minusta nuorten toimittajien työllistyminen muistuttaa tällä hetkellä lastenkutsujen tuolileikkiä – tiedättehän, sellaista johon kukaan ei halua osallistua, mutta kaikkien on pakko. Jos itse miettisin ammatinvalintaa juuri nyt, harkitsisin kahdesti.

Suomessa toimittajia koulutetaan liikaa. Siitä hyötyvät työnantajat. Olemme päätyneet tilanteeseen, jossa Iltalehdellä on varaa kohdella työntekijöitään kuin paskarättejä. MTV3 saa kesätyöhakemuksia, joissa nuoret ilmoittavat tulevansa töihin vaikka ilmaiseksi, ja Helsingin Sanomat voi maksaa vuosikausia alalla olleille kesätoimittajilleen alinta mahdollista taulukkopalkkaa.

Se, että media-alan työpaikat vähenevät entisestään, ei muuta olosuhteita kovin radikaalisti. Jo ennen nykyisiä supistuksia tilanne on ollut huono: alalle tulee joka vuosi noin tuhat toimittajaa enemmän kuin työpaikkoja vapautuu.

Kysytäänkö lehdissä siis seuraavaksi tupakkayhtiöiden pomoilta, kannattaako enää polttaa?