Avoimesti lähdettä suojaten

Avoimuus on kaunis sana. Oman ammattikuntamme käyttämissä yhteyksissä sen paino on niin suuri, että puhumme sananvapauden ja koko demokraattisen yhteiskunnan keskeisestä perustasta.

Juhlapuheissa ja vaalikampanjoissa avoimuutta puolustetaan jämerästi, kuten Journalistin haastattelemien ”toimittajapuoluetta” edustavien eurovaaliehdokkaiden lausunnoistakin ilmenee. Kuitenkin, pyhistä puheista ja hyvistä pyrkimyksistä huolimatta, EU näyttää tinkivän avoimuudesta.

Avoimuuden vaje korvautuu yleensä mutkan kautta. Asiakirjoja ja tietoja vuodetaan julki virallisten kanavien ohi. Journalisteille nämä akanvirrat muodostavat haasteen. Vuotajalla on usein vuotoonsa syy kuten oma asia ajettavana – toimittajalla taas tarve tehdä työtään ja samalla velvollisuus varmistaa huhujen oikeellisuus.

Kansalaisten tiedonsaantia ei turvata pelkästään EU:n säädöksillä. Kotimaassa valmistunut ehdotus esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilain uudistamiseksi sisältää heikennyksiä journalistien lähdesuojaan. Toteutuessaan se heikentäisi entisestään kansalaisten oikeuksia saada oikeita ja olennaisia tietoja yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista.

Lähdesuoja takaa, ettei journalistin ja julkaisijan tarvitse paljastaa tietolähdettään ollessaan todistajana, kuultavana kuulustelussa tai oikeudessa. Lähdesuojan voi murtaa vain tuomioistuimen päätöksellä. Muutosesityksen mukaan tämä voisi olla mahdollista tietyissä tilanteissa jo esitutkintavaiheessa.

Pyrkimys heikentää lähdesuojaa liittyy muihin sananvapauskeskustelua herättäneisiin hallituksen viime aikojen toimiin, kuten Lex Nokiaan ja valmiuslakiesitykseen.

Lähdesuojan heikentäminen nakertaa vapaan tiedonvälityksen ydintä. Lähdesuoja on tehnyt mahdolliseksi monen yhteiskunnallisen epäkohdan julkisen käsittelyn. Moni suu tukkeutuu ja tärkeitä asioita jää pimentoon, jos tiedotusvälineiden yhteys lähteisiinsä pakotetaan avaamaan näin heppoisin perustein.

Hulluttelu lähdesuojan kustannuksella pitää katkaista alkuunsa.