Kyllä maalla on mukavaa

Toukokuun Kantrin kansijuttu kertoo varjoliitäjästä, joka leijailee isänmaan ilmatilassa taltioiden kameralla näkemäänsä. Keskiaukeaman kylämaisemaa esittävä panoraama on kuin ikkuna jokaisen maalla kasvaneen sielunmaisemaan. Näkymään tiivistyy paljon lehden hengestä.

Samaan Kantrin numeroon on haastateltu jatsarisaappaissa poseeraava valtakunnan virallinen kylähullu Seppo Lehtinen. Ison maantiereportaasin pääosassa on yölinjan rekkakuski. Eurovaaliväittelyssä esiintyvät ehdokkaat Heidi Hautala ja Esa Härmälä. Toinen vaaleja sivuava juttu kertoo oivaltavasti, miten sotaisasti maailmanhistoriaa on kirjoitettu Brysselin ja Strasbourgin välisellä alueella.

Kantrin tarina alkoi, kun Maaseudun Tulevaisuus halusi sitouttaa lukijat lehteensä entistä paremmin ja tarjota heille lisäarvoa. Emolehti on vankasti ammattijulkaisu, jonka lukijoiden enemmistö on maata viljeleviä miehiä. Uudella kuukausiliitteellä päätettiin puhutella myös naisia, nuoria ja niitä maaseudun asukkaita, jotka eivät elä maataloudesta. Kaupunkilaisetkin kuuluvat kohderyhmään.

”Vanhan väittämän mukaan viljelijä saa varmimmin päivänsä pilalle avaamalla Maaseudun Tulevaisuuden. Alan uutisethan tahtovat painottua maatalouteen kohdistuviin kielteisiin viesteihin. Päälehden keskittyessä koviin uutisiin ja ammattiasiaan me voimme mennä syvemmälle, taustoittaa ilmiöitä sekä viihdyttää lukijoita ja tarjota heille elämyksiä”, tuottaja Mia Palokallio, 43, sanoo.

Kantri näyttää onnistuneen tehtävässään. Lukijoilta tulee kiitosta. Kustantaja arvelee Kantrin auttaneen Maaseudun Tulevaisuuden levikkiä nousuun.

Kantrin kuva maaseudusta poikkeaa siitä taivastelusta, mitä pääkaupungissa toimitettava media vielä joskus haksahtaa antamaan.

”Elämänmeno maaseudulla ei ole niin erilaista kuin kaupungissa joskus luullaan. Maalaiset elävät aivan samassa internet- ja televisiomaailmassa. He liikkuvat, harrastavat ja seuraavat asioita samalla lailla. Ei sellaisia ihmisiä enää ole, jotka eivät olisi olleet missään muualla kuin maalla”, Mia Palokallio selittää.

Kantrille maalaisesta käyvät myös maaseudun henkeä vaalivat taiteilijat Miina Äkkijyrkän tapaan. Kuten myös kyliltä lapsia keräilevä kouluauton kuljettaja. Tai muinaissoittimia ammatikseen valmistava käsityöläinen. Tai jokamiesluokassa vanhoilla autoilla pärtsäilevä kaveriporukka. Jutta Urpilaisen haastattelu ei painottunut kokonaan maaseutuun, mutta aukeama hänellekin liikeni.

”Joskus helsinkiläisten tekemistä maaseutujutuista näkee, että kohde on ollut kirjoittajalle hyvin outo. Me emme voi mennä maalle pelkästään ihmettelemään, kuinka siellä on niin erikoista ja eksoottista”, toimittaja Riitta Mustonen, 49, sanoo.

”Mutta joitakin kaupunkilaisia ilmiöitä kuten citykaneja voimme tarkastella eksoottisen humoristisesti.”

Tuottaja Mia Palokalliota ilahduttaa erityisesti, että Kantrin toimitus on saanut linjansa luomiseen vapaat kädet. Kantrilla on lupa olla myös hulvaton.

”Mutta yhtä lailla teemme juttuja vakavissamme. Emmekä missään nimessä halua ylläpitää raja-aitoja maaseudun ja muun Suomen välillä”, Palokallio kertoo.

Kun Taideteollisen korkeakoulun lehtidesignin opiskelijat tulivat tutustumaan Kantriin, toimitus jännitti kovasti, mitä ihmettä nämä tällaisesta lehdestä ajattelevat.

”Nuoret olivatkin ihan innoissaan. He tykkäsivät siitä, että Kantri on niin positiivinen, valoisa ja rauhallinen. Eivät he kaivanneet enempää vauhtia, ilkeilyä eivätkä myöskään sitä ääretöntä pikkusälän määrää, joka nykyisissä lehdissä on lähes sääntönä”, Mia Palokallio sanoo.

Kantri on myös syvällinen. Se pohtii säännöllisesti elämän suuria kysymyksiä, kuten onnellisuutta ja ihmisiän rajallisuutta. Luontevaa viljelijäin lehden liitteelle on myös, että jutuissa ollaan usein ruuan alkulähteillä.

Maaseudun Tulevaisuuden toimittajille ja kuvaajille kuukausiliite tarjoaa mahdollisuuden tehdä päätoimen ohella aikakauslehtityötä. Kantrin toimituksen iloksi moni on tarttunut tilaisuuteen. Vakituiset avustajatkin ovat tärkeä osa tiimiä.

Ulkoasukonseptin suunnitteli ruotsalainen John Bark, joka on suunnitellut myös emolehden ulkoasu-uudistuksen. Hyvin vahvasti Kantrissa näkyy myös graafikko Stiina Hovin, 32, käsiala. Hän on lisäksi etevä kuvittaja, joka kaiken kukkuraksi kirjoittaa kolumneja Maaseudun Tulevaisuuteen.

”Minulla on ihana työpaikka, jossa saa tehdä kaikkea mahdollista”, aikaisemmin kymmenen vuotta STT:ssa uutisgraafikkona ollut Hovi kehuu.

Siltä näyttää ja tuntuu.