Median rooli ”Rovaniemen markkinoilla”

Kirjoittaja on eläkkeelle jäänyt Turun Sanomien vastaava päätoimittaja.

Vaalirahakohu on ollut kuluneen kesän kestoaihe, mutta median roolista on tässä yhteydessä keskusteltu vähemmän.

Jotkut ovat sitä mieltä, että media on sortunut jälleen kerran aiheen paisutteluun, ylilyönteihin ja jopa ajojahtiin poliittista päätöksentekoa kohtaan.

Toiset taas katsovat, että vaalirahoituksen paljastusuutiset ovat vieläkin varsin vaatimattomia ja pidättyviä.

Ehkä ”totuus” löytyy jostakin tältä väliltä. Media ei ole monoliittinen möykky, vaan on olemassa monenlaisia tiedotusvälineitä ja erilaisia toimituskäytäntöjä. Ylilyönnitkin kuuluvat kirjavan median käyttäytymisnormistoon. Se on ikään kuin väistämätön ”median laki”.

Tämän(kin) kohun kärjessä on kiistatta ollut Helsingin Sanomat, jolle muu media on antanut hyvää taustatukea. Hesari on selvinnyt kampanjasta paljon paremmin kuin esimerkiksi poliitikkojen seksiskandaalien paisutteluista. Ilkka Kanervankin osalta tärkeämpää on selvittää hulppeiden syntymäpäiväjuhlien rahoituskytkennät kuin typerän tekstiviestittelyn salat.

Meno vaalirahamarkkinoilla on ollut sen verran rajua, että yksi eläkejohtaja joutui jo eroamaan. Nova-yhtymän osalta näyttää olevan edessä jopa raskaan luokan rikosoikeudellinen prosessi. Huvittavana yksityiskohtana ovat pesukoneet, joita keskustapoliitikoksi pyrkivä iltapäivälehden entinen päätoimittaja lahjoitteli Nova-yhtiön puolesta eräälle koululle. Siitä tulivat mieleen Saloran muinaiset televisiot, joita poliitikot piilottelivat vinteille ja ties mihin.

Varsinaista poliittista uhria on tässä vaiheessa odotettu keskustan piiristä. Muistikatkoja potevasta pääministeristä ei saa kunnon otetta ja puoluesihteerikin on sinnittellyt kesäpoterossaan kuin talvisodan sitkeä sissi. Täytyy muistaa, että koko vaalirahakeskustelun aloittivat poliitikot hölmöyksissään itse. Laiska media on vain tarttunut tarjottuun syöttiin. Vuosi sitten vaalirahoituksen penkominen hiipui siihen, kun puoluesihteeri Jarmo Korhonen oli saanut Keskustan puoluekokoukselta selvän tuen.

Vaalirahakohu ei jää historiaan jälkiä jättämättä. On syytä uskoa, että vaalirahoituksessa tapahtuu nyt pysyvä muutos avoimempaan suuntaan, olipa Lauri Tarastin komitean mietinnön sisältö mikä tahansa.

Varsinkin kunnallispolitiikassamme on rakenteellista piilokorruptiota enemmän kuin media tietää ja poliitikot myöntävät.

Median perustehtävää ei saa hillitä sillä, että joskus menneinä aikoina meno on ollut vielä härskimpää. Eikä median pidä pelätä myöskään sitä, että avoimet pelisäännöt vähentävät vaalirahoitusta ja sitä kautta tulevia ilmoitustuloja. Median (ja poliitikkojenkin) uskottavuudesta tässä on kysymys.