Vaikea laji
 Kirjoittaja on radiotoimittaja. |
Kännykkä piippaa: ”Katso FST: n draamasarja illalla.” Ohjelman katsottuani naputan ystävälle kiitokset, sillä ilman vinkkiä helmi olisi jäänyt huomaamatta. Viestin oli saanut kuusi naista.
Median ja kulttuurilaitosten valtavan tarjonnan seuraaminen kattavasti on mahdotonta. Tarvitaan välittäjiä. Kulttuuritoimittamiselle ja ennen kaikkea kritiikille on tarvetta enemmän kuin koskaan. Jonkun on nostettava esille huiput ja uskallettava sanoa, että paska on paskaa vaikka kultaan käärittäisiin.
Aamulehden päätoimittaja Matti Apunen yritti käynnistää keskustelun kulttuurijournalismista, mutta sitä seurannut kalabaliikki kohdistui Apuseen. Näin vältettiin itse aiheesta puhuminen, eli miksi kulttuurijournalismi on latteaa.
Kulttuuritoimittaminen on vaikea laji. Jotta silmä, korva ja lukutaito kehittyvät, tarvitaan pitkäjänteistä työtä. Kun kulttuurijournalisti on saavuttanut ammattitaidon jollakin alueella, hänestä on tullut sisäpiiriläinen. Esitäpä siinä sitten kriittisiä arviointeja, kun tunnet tekijät. Rehellisyys vaatii selkärankaa.
Surullinen esimerkki kulttuurijournalismin tasosta nähtiin Helsingin Sanomissa 26.7: ”Pari Yle Radio 1:n pitkäaikaista kulttuuritoimittajaa on vakuutellut minulle, että katu-uskottavaa kuunnelma ei ole olemassa eikä tule olemaankaan”, Touko Kauppinen kirjoitti kolumnissaan.
Ehkä Kauppinen ei tavoittanut toimittajia kysyäkseen lupaa nimen käyttöön tai sitten viittaus oli fiktiivinen kärjistys, mutta letkautus oli luokaton. Pitää myös muistaa, että Yle Radio 1:en kulttuuritoimittajat kilpailevat saman kanavan ohjelma-ajoista kuunnelmatuotannon kanssa.
Raikasta jutussa oli, että siitä löytyi mielipide. Kärjekästä ammattitaitoista kritiikkiä on liian vähän. Nyt keskistytään ilmiöihin ja henkilöihin. Tekijästä on helpompi puhua kuin teoksesta.
Kulttuurijournalismi on kolmen kauppa: yleisön, tekijän ja toimittajan. Mielisteleviä lipojia on nytkin riittämiin, mutta hyvä kritiikki vaatii lajin tuntemusta. Hyväksi kriitikoksi ei synnytä päivässä eikä kahdessa ja siksi tiedotusvälineillä tulisi olla varaa kasvattaa teräväsanaisia journalisteja. Rehellisen raaka kulttuurijournalismi palvelee myös tekijöitä, sillä kaikki ei ole taidetta – ei ainakaan hyvää taidetta – mutta hyvä taide ansaitsee huomion.
