Pakollinen provokaatio

Kirjoittaja on Valtimolla asuva vapaa korpijournalisti.

Toimittajien esittämien mielipiteiden määrä mediassa on kasvanut hurjasti. Sanomalehdissä melkein joka sivulla on yliö, alio, sivu- tai takaikkuna, jossa toimittaja heittää kommenttia. Nettisivut täyttyvät tekijöidensä blogeista. Usein näiden palstojen ja kirjoitusten ideana on, että ne on tehty nopeasti ja kevyesti. Ja usein niissä ammutaan reilusti yli.

Sähköisessä mediassa on kokonaisia ohjelmia, joiden ideana on se, että toimittaja provosoi. Malliesimerkkejä ovat Yle Radio 1:n Kirsi Virtanen sekä Yle TV1:n ohjelmistoon syksyllä palaava Epäkorrektia Tuomas Enbuske. Molemmissa sohitaan yleistä mielipidettä ja molempien tehtävänä on herättää keskustelua.

Mielipiteiden lisääntyminen mediassa on periaatteessa hyvä asia. On kuitenkin vaarallista, jos toimittajan ainoa työ on muodostaa mielipiteitä, jotka herättävät vastareaktioita. Silloin mielipiteestä tulee tuote, joka ei ole rehellinen. Ammattiprovokaattoreista on usein hankala arvata, mitä mieltä he itse todella ovat – tai onko heillä omia mielipiteitä ollenkaan.

Jos kaikessa pitää ampua yli, rehellisten mielipiteiden arvo heikkenee. Mielipide ylipäätään on siitä lähtien vain provokaatio – oli se sitten miten perusteltu hyvänsä. Provokaatio ei edistä todellista keskustelua, vaan kyynisyyttä.

On helppo todeta, että tuo on vain se hölmö ämmä, joka tuolla meuhkaa joka viikko. Ja tuo on se palsta, jolla sama toimittaja laukoo samoja lapsen tasolla olevia ydinvoimakantojaan kerrasta toiseen.

Ikävä tulee sellaisia toimittajia kuin Hannu Taanila, joka esitti mielipiteitään radiossa vuosikymmeniä. Taanila saattoi toistaa itseään ja puhua samoista teemoista viikko toisensa jälkeen, mutta hänen mielipiteensä oli taatusti rehellinen ja se kuului hänen puheestaan.

Taanilan ohjelma oli myös aina ajan hermolla ja taustatiedot kohdallaan. Siitä on aika pitkä matka vaikkapa tunnin mittaiseen monologiin, jossa haukutaan luontaishoitoja.

Vaarallisinta provokaatiosta itsetarkoituksen tehneissä ohjelmissa ja pakinoissa on se, että kaikki eivät ymmärrä niiden olevan provokaatioita. Vaikka mielipide ampuisi kuinka pahasti yli, joku ottaa sen aina tosissaan. Tällöin mielipidetuotteet saattavat herättää suoranaista vihaa esimerkiksi ohjelman haukkujen kohteena olevia ihmisiä kohtaan.

Siis Virtanen, Enbuske ja muut pakolliset provokaattorit: harkitkaa sanomisianne tarkkaan. Seuraava koulumurhaaja on jo saattanut löytää kyynisyytenne.