Riskisijoituksia

Kirjoittaja on Jyväskylän ylioppilaslehden päätoimittaja.

Osakesijoittamiseen, kuten uhkapeleihin, pätee kaikille tuttu sääntö: suuret voitot tulevat vain suuria riskejä ottaen. Todelliset bisneshait surffaavat pörssikursseilla kylmin päin, terävin ottein ja puvun liituraidat kiillellen.

Liikeideoiden nousussa ja tuhossa on ollut jopa jotain ylevää: oikeat kortit pelanneen kelpaa retostella, mutta myös vääriä signaaleja haistellut uppoaa laivansa mukana kapteenin ylpeyttä kantaen. Ammattilainen kuittaa häviönsä pitkällä suihkulla ja pitkällä lasillisella.

Kuluvan vuoden yt-uutisia lukiessa näyttää kuitenkin siltä, että sijoittajien sisu on mennyt kaulaan. Kun kymmeniä miljoonia voittoa tuottava mediayritys haluaa irtisanoa työntekijöitään tai vähintään viedä näiden lomarahat, kyse ei voi olla pelkästään poikkeuksellisesta röyhkeydestä.

”Tehostamisella” tyynnytellään osakkeenomistajan pelokasta lompakkoa. Bisneshait ovat muuttuneet muikuiksi. Muulla tapaa lyhytnäköistä voitonvarmistelua on ainakin hankala perustella.

Liiketoiminnan riskit eivät silti ole kadonneet: jonkun on täytettävä lottokuponki myös pullamössöomistajien puolesta. Siksi yhä useammassa mediatalossa oikeita numeroita arpoo määräaikainen työntekijä.

Kuluneena kesänä moni vanha kesätyö- ja opiskelututtu on saanut kuulla, etteivät työt jatku seuraavassa kvartaalissa, koska rahaa ei ole. Tai onhan sitä, mutta vain osakkaille. Satunnaisia tuurauksia voi toki tipahdella, mutta edes pitkiä kihloja – kuten äitiysloman sijaisuutta tai kesäpestin jatkoa – työnantajilla ei ole tarjota.

Ennen vuosineljänneksen pituiset työsuhteet olivat mustaa huumoria. Nyt lukuisien perättäisten pätkienkään ei voi luottaa kertovan siitä, että työpaikassa olisi tulevaisuutta. Siinä tilanteessa on uhkapeliä ostaa asunto, tehdä suuria hankintoja tai perustaa perhe. Pelkästään lapsen alulle laittamisesta syntymään menee vähintään kolme kvartaalia.

Ja silti myös pätkätyöperheisiin syntyy jälkikasvua. Varataan vähän liian kalliita matkoja ja uskalletaan ostaa auto. Otetaan asuntolainaa, jos saadaan.

Jos nuoret toimittajat luottavat oman alansa tulevaisuuteen synkässä taloustilanteessa vielä niinkin paljon, mikseivät myös sijoittajat voisi ottaa riskin, lakata myymästä laivaansa polttopuiksi ja odottaa lihavien vuosien paluuta?

Kylmäpäiseltä bisneshailta luulisi pokkaa löytyvän.