Yle vaaliteemaksi

Yleisradiosta pedataan kuumaa teemaa seuraaviin eduskuntavaaleihin.

Viestintäministeri Suvi Lindén (kok) on vihjannut, että Ylen hallintoa ja rahoitusta koskevat ratkaisut voivat siirtyä seuraaviin hallitusneuvotteluihin.

Kansanedustaja Mika Lintilän (kesk) vetämä työryhmä esitti keväällä yksimielisesti ratkaisumallia, joka takaisi pitkällä aikavälillä Ylen toiminnan jokseenkin nykyisen laajuisena ja tasoisena. Tarvittavien lakien on ollut määrä astua voimaan vuoden 2011 alussa.

Mietintöön sisältynyt mediamaksu nosti myrskyn: lupamaksun historiaan työntävä veroluontoinen maksu herättää kiivaita tunteita. Kuka tällaisena aikana haluaa kontolleen uusia kulunkeja?

Kaikille asuntokunnille tasasuuruiseksi esitettyä mediamaksua on aiheellisesti arvostelu siitä, että se ei ota huomioon maksajan toimeentulotasoa. Lindén on pitänyt liian vaikeana maksun porrastamista maksukyvyn mukaan.

Myös mietintöön kirjattu luonnehdinta Ylen julkisesta palvelusta ja sen laajuudesta on herättänyt närää eritoten kaupallisessa mediassa. Julkisuuteen on levitetty mielikuvia, että vakaasti toimiva Yle syö elinvoimaa alan kaupallisilta toimijoilta.

Sanomalehdistön ja muun kaupallisen median lamasta johtuvat vaikeudet ovat todellisia. Yle ei kuitenkaan ime ilmoitustuloja eikä näin ollen murenna muun median taloudellista perustaa.

Ylen kestävä rahoitus ja sen takaama korkea journalistinen taso ovat eduksi koko media-alalle. On väärin vaatia, että Yleä on kuritettava siksi, että lama rassaa kaupallista mediaa. Se on älyllisesti epärehellistä ja julmaa Yleisradion osaavaa henkilöstöä kohtaan.

Ylen organisaatiota on saneerattu jo 2000-luvun alussa, jolloin talosta vähennettiin satoja työpaikkoja. Vaatimukset lisäleikkauksista ovat perusteettomia heittoja.

Vaaliteemana Yle ei jätä ketään kylmäksi. Ehdokkaat osaavat varmasti nokittaa nokkelasti, kun Ylen rahoitusta, toiminnan rajauksia ja hallintomallia säädetään äänestäjiä puhuttelevalle tolalle.