Lue ja äimisty

Kustantaja Eero Ahola on kertonut, että Karprintin aikoo haukata Lue! -nimisellä aikakauslehdellään perhelehtien markkinoilta jopa 40 000 kappaleen levikin. Aholan mukaan Lue! sijoittuu Eevan ja Hymyn välimaastoon.

Levikkitavoite ei taida olla tästä galaksista. Ja enemmän kuin nykyistä Hymyä, nimeltään vaikeasti taipuva Lue! muistuttaa Kekkosen ajan Nykypostia.

Lue! 2–3/2009 tarjoaa isojen juttujen tilkkeiksi viisitoista palstaa ja osastoa. Määrä ei takaa syvyyttä, luettavuutta eikä laatua. Tekstimainontaa on runsaasti. Tuotepalsta & Tietovinkki -osastolla asia myönnetään suoraan. Hyvän olon osastossa kuntovalmentaja kehuu jumppakepin tehoa. Sitä ei sanota, että hän on keppiä myyvän firman johtaja.

Henkilöjutuissa tavataan pari laulajaa, selvännäkijä, missimamma ja raitistunut soittaja. Tähdistäennustaja maalailee Suomen tulevaisuutta. Ufoharrastaja paljastaa, että Soinissa ufoja näkee postin luona, mutta Nummelassa ne lentelevät rantakioskin takana. Lemmikkeläinosuus voisi olla suoraan talon muista lehdistä.

Irtiotto muusta sisällöstä on asiapaketti tulevaisuuden tekijöistä. Arvokkuutta räikeyden keskelle?

Resursseista kertoo, että samat toimittajat tekevät myös firman harrastelehtiä. Yksi ehtii olla viiden muun lehden päätoimittaja. Satasivuisessa paketissa on tuskin yhtään ammattilehtikuvaajien nimenomaan tähän numeroon ottamaa kuvaa. Tavaraa on haalittu kotialbumeista, toimittajien näppäilemistä otoksista ja valmistajien ynnä palveluntuottajien promokuvista. Maininta kuvaajasta ja kuvalähteestä puuttuu aika monesta kuvasta.

Visuaalisesti Lue! on harrastelijamaista sekasotkua. Värin, väripohjien, typografian ja pinkkien sydämien kaltaisten tehosteiden käyttö karmii. Linja voi olla harkittu, mutta yleisö on tottunut helppolukuisempiin lehtiin.

Jotta Lue! voisi edes yrittää haastaa Hymyn kaltaisia lehtiä, kustantaja voisi vilkaista, miten aktiivisia ne ovat internetissä. Lue! tarjoaa verkossa vain mediakorttinsa.