Rakkaudesta radioon

Katri Puron tie kohti radiotyötä alkoi sattumalta. Hän päätyi vuonna 1998 Voionmaan kansanopistoon, kun ei muutakaan keksinyt. Radiokurssille menemistä Puro ei ollut etukäteen suunnitellut.

”Se oli intuitiivinen valinta. Yhtä hyvin olisin voinut valita valokuvan tai videon.”

Intuitio osoittautui oikeaksi: ”Meitä oli kurssilla vain viisi ja opiskelu oli intiimiä. Innostuin heti.”

Siihen asti Katrin radiosuhde oli kuin kenen tahansa teinin: Radiomafiaa ja Pertti Salovaaran pikkutuhmia puhelinkontaktiohjelmia. Kaikki muuttui, kun opettaja laittoi Voionmaalla soimaan Heli Hulmin dokumentin Sua kohti herrani.

”Istuimme studion lattialla ja kaikkia itketti. Estoniasta ei ollut kauan ja dokumentti yhdistyi siihen. Ohjelma oli niin vaikuttava, että näin viisi vuotta painajaisia, joissa uppoan laivan mukana.”

”Voionmaan kurssilla tajusin, että tällaistakin radioilmaisua on olemassa ja tällaista haluan itse tehdä”, Katri Puro muistelee.

Ajatus vain vahvistui paikallisradiossa suoritetulla työharjoittelujaksolla. ”Tein uutisia ja reportaaseja. Tajusin, että päivittäistoimittaminen ei kiinnosta yhtään, vaan haluan tehdä nimenomaan dokumentteja.”

Radio-opinnot jatkuivat medianomilinjalla Turun Diakonia-ammattikorkeakoulussa. Siellä Puro tapasi ensi kertaa radion dokumenttituottaja Hannu Kariston ja sai kutsun dokumenttiryhmän kuuntelupäiville Pasilaan.

”Se oli avartava kokemus. Istuttiin vain koko päivä kuuntelemassa ohjelmia ja keskustelemassa niistä.”

Dokumenttiryhmän tuotantoa oli pitkään esitetty vain Yleisradion perinteisellä ohjelmakanavalla, Yle Radio 1:ssä.

”Kun Yle jaettiin osaamiskeskuksiin, avautui mahdollisuus tehdä sisältöä eri kanaville. Silloin Karisto sai idean radiodokumentista lähetysvirrassa”, Puro kertoo.

Lähetysvirralla tarkoitetaan mallia, jossa radiokanavan kaikki sisältö on suunniteltu tarkan kuuntelijaprofiilin mukaan. Kanava suoltaa lähes tauotonta kevyttä musiikkia ja puhetta, eikä varsinaisia ohjelmia ole tai ne on upotettu musiikin sekaan.

Lähetysvirtaa lähettävät nykyisin melkein kaikki radiokanavat niin Ylellä kuin kaupallisellakin puolella. Selkeitä ohjelmakanavia on koko maassa vain muutama, joista tunnetuimmat ovat Yle Radio 1, Yle Puhe ja Radio Helsinki.

Katri pääsi mukaan lähetysvirtadokumentteja suunnitelleeseen työryhmään. ”Meitä oli parhaimmillaan kymmenkunta tyyppiä fiilistelemässä ideoita pienessä huoneessa.”

Vuonna 2004 dokumenttiryhmällä olikin yllättäen viisi uutta sarjaa Yle X:llä ja Yle Q:lla. Katri Purosta tuli dokumenttiryhmän apulaistuottaja.

Dokumentin määritelmä on häilyvä, ja jostakin oli pakko luopua, jotta ohjelmat saatiin sovitettua lähetysvirtaan.

”Piti luoda sarjamaisuutta, musiikin piti tukea kanavan soundia, puhe ei saanut olla liian raskasta.”

Rajankäyntiä tehdään jatkuvasti: ”Meille on tullut ohjelmia bumerangina takaisin. On toitotettu, että tästä tulee kuoppa lähetysvirtaan.”

Puro on kuitenkin vakuuttunut siitä, että jotain dokumentille ominaista on jäljellä. ”Nämä ovat teoksia. Nämä eivät vanhene. Ollaan tilanteessa mukana. Luodaan kuulijoissa yhteisyyden tunnetta ja herätetään ajatuksia.”

Suomi on edelleen ainoa maa, jossa dokumentti-ilmaisua on viety lähetysvirtakanaville. Erilaisia alakulttuureita esittelevä Mun heimo oli aluksi peräti 20-minuuttinen puheohjelma Yle X:n lähetysvirrassa. Sitä on hämmästelty dokumenttitoimituksissa ulkomaillakin.

”Tätä kautta radiodokumentti on saanut sekä uusia kuuntelijoita, että uusia tekijöitä.”

Seuraavan askeleen uusi dokumentti-ilmaisu otti, kun Yle yhdisti radio- ja tv-toimialansa pari vuotta sitten.

”Siirryimme samaan osaamiskeskukseen tv-dokumenttien kanssa. Keksimme, että Mun heimo on niin visuaalinen, että se toimisi myös televisiossa”, Katri Puro sanoo.

20. syyskuuta Yle TV1:ssä alkanut kuusiosainen sarja tuo jotakin uutta myös television dokumentti-ilmaisuun. Leikkaus on nopeaa, musiikin käyttö kekseliästä ja sarjan ohjelmia yhdistää päähenkilönä toimiva valokuvaaja Tatu Hiltunen.

Katri Puron sydän sykkii kuitenkin radiolle ja hän on onnellinen, että tv-tuotannon valmistuttua on taas enemmän aikaa radiotyöhön. Puro uskoo vakaasti radioilmaisun tulevaisuuteen.

”Seuraavaksi pitäisi valjastaa netti käyttöön sataprosenttisesti. Siellä radioteokset saavat ikuisen elämän. Ehkä uusi projekti olisi levittää tätä Facebookiin.”

Tv1:n Mun heimo näyttää tietä. Facebook-ryhmässä on jo melkein 700 jäsentä.