Käräjäkeikka Ruandassa
Kotimaan uutinen vei suomalaistoimittajat Afrikkaan. Ilta-Sanomien toimittaja raportoi paikan päältä.
Kollega vieraili New York Timesin ulkomaantoimituksessa vuonna 2000. Hän kysyi toimituksen esimieheltä, miten lehti uutisoi Afrikasta.
”On selvää, että emme hoida Afrikkaa riittävän hyvin. Meillä pitäisi olla enemmän kirjeenvaihtajia. Nyt meillä on toimistot vain Johannesburgissa, Nairobissa ja Kairossa”, esimies vastasi.
Afrikka ei ole koskaan kuulunut suomalaisen journalismin painopistealueisiin. Yle on ainoa viestin, jolla koskaan on ollut kirjeenvaihtaja Afrikassa, sekin vuosina 1978–1992.
Kuukausi sitten koko joukko suomalaisia viestimiä kuitenkin kokoontui Ruandan pääkaupunkiin Kigaliin. Paikalla oli STT, Lehtikuva, MTV3, Yle, Svenska Yle, Hufvudstadsbladet, Helsingin Sanomat, 7 päivää, Ilta-Sanomat ja kaksi freelanceria.
Kun Nelson Mandela aikoinaan vapautui vankilasta, Etelä-Afrikasta raportoi kaksi suomalaistoimittajaa. Mutta nyt olikin kyse kotimaan uutisesta. Porvoon käräjäoikeus istui oikeutta Kigalissa, koska Suomeen muuttanutta baptistipastoria syytetään osallisuudesta kansanmurhaan.
Helsingin Sanomien rikostoimittajan Mikko Paakkasen työmatkat suuntautuvat harvoin Saharan eteläpuolelle.
Käräjöintiä olisi toki voinut seurata Vantaan vankilastakin, jonne oli videoyhteys Kigalista. Paikan päälle lähteminen toi Paakkasen mielestä jutuille selkeää lisäarvoa.
”Kiinnostavinta ei ollut se, mitä salissa tapahtuu, vaan se, miten suomalainen käräjäoikeus toimii Afrikassa. Myös se kiinnosti, miten paikalliset ihmiset suhtautuvat oikeudenkäyntiin”, Paakkanen sanoo.
Myös MTV3:n uutisten Rita Strömmer on sitä mieltä, että Ruandaan lähtö oli ainoa oikea ratkaisu.
”Jo pitkään on puhuttu, että toimittajille olisi hirveän tärkeää matkustaa enemmän”, Strömmer sanoo.
Hän on huolissaan siitä, että matkat vähenevät, kun säästökuurit iskevät. Siitä kärsii katsoja ja lukija.
Olin itse Ruandassa viikon. Helsingissä en olisi päässyt paiskaamaan kättä kuusinkertaisen tappajan kanssa, joka vankilasta vapauduttuaan palasi kotikyläänsä uhrien naapuriksi.
Paakkanen ja Strömmer alkoivat järjestellä matkaa hyvissä ajoin. Osa viestimistä teki lähtöpäätöksen vasta viime tingassa.
Täpärimmälle taisi mennä Svenska Ylen ja 7 päivää -lehden toimittajilla, jotka joutuivat säätämään viisumit kahden päivän varoitusajalla. He hakivat viisuminsa Ruandan Ruotsin-lähetystöstä Tukholmasta, sillä postin kautta siihen olisi mennyt viikko.
Onneksi molemmilla olivat rokotukset kunnossa.
En ole kuullut, että toimittajat olisivat kohdanneet merkittäviä käytännön ongelmia Ruandassa. Kenellekään ei ollut yllätys, että verkkoyhteydet pätkivät.
Oikeudenkäynnin käytännön järjestelyistä vastasi keskusrikospoliisi.
”Koen yhdeksi tehtäväksemme myös oikeudenkäynnin julkisuuden edistämisen, eli pyrimme helpottamaan myös viestinten toimintaa”, rikosylikomisario Thomas Elfgren kertoo.
Krp auttoi muun muassa nettiyhteyden ja kuljetusten järjestämisessä.
”Poliisi pystyi auttamaan logistiikassa ja vastaavassa. Jutut tein omin päin enkä kenenkään käsipuolessa”, Strömmer sanoo.
Ruandan-matka oli iso kuluerä suurillekin toimituksille. Silti yhdeksän viestintä lähti Kigaliin.
”Matkapäätöksemme eivät koskaan lähde siitä, että kustannuksista viis, vaan journalistinen hyötysuhde mietitään aina tarkkaan. Arvioimme, että tämä on poikkeuksellisen kiinnostava uutisaihe”, STT:n päätoimittaja Mika Pettersson sanoo.
Hänen mukaansa arvio osui oikeaan. Toimittaja Laura Kolun juttuja on julkaistu laajasti.
”Totta kai katsomme kustannuksiakin, mutta uutinen oli yhteiskunnallisesti niin merkittävä, että kustannukset eivät olleet ensisijainen kriteeri”, sanoo Hufvudstadsbladetin päätoimittaja Hannu Olkinuora.
Kustannukset lienevät vaikuttaneet siihen, että yksikään viestin ei lähettänyt Ruandaan sekä toimittajaa että kuvaajaa. Kuvaaminen oli monille toimittajille suurin haaste koko matkalla. Tämä valitettavasti näkyy monien juttujen visuaalisessa annissa.
”Meille se ei ollut pelkkä kustannuskysymys. Oli ratkaisu oikea tai väärä, niin ajattelimme, että toisissa paikoissa on hyvä käyttää paikallista kuvaajaa”, Olkinuora sanoo.
Ruanda-käräjät löi ennätyksen yhdeksällä paikalle keräämällään viestimellä. Ylen uutisten ulkomaantoimituksen päällikkö, entinen Nairobin-kirjeenvaihtaja Reijo Lindroos muistelee, että Namibian itsenäisyysjuhliin vuonna 1990 osallistui 7–8 suomalaista toimittajaa, kun Martti Ahtisaari oli neuvotellut maahan sovun.
Ennätykset eivät kuitenkaan ole ikuisia. Ensi vuonna Etelä-Afrikassa alkavat jalkapallon MM-kisat.
Kirjoittaja on Ilta-Sanomien rikostoimittaja, joka kävi Ruandassa Porvoon käräjäoikeuden istunnossa.
