Vallan vahtikoira luo nahkansa

Esa Väliverronen (toim.) : Journalismi murroksessa. Gaudeamus 2009

Muutokset ovat ravistelleet journalismia koko sen historian ajan, mutta tällä vuosituhannella ne ovat muuttuneet entistä dramaattisemmiksi ja moninaisemmiksi. Internet on haastanut paperilehdet, kiristynyt kilpailu ja kiire pakottaa tinkimään laadusta, sensaatio- ja viihdelehdistö valtaavat alaa ja kansalaisjournalismi – blogit – horjuttaa toimittajien auktoriteettia.

Journalismi murroksessa on monipuolinen ja tuore tutkimus journalismin tilasta. Kirjassa pohditaan myös muutosten vaikutusta journalismin eettisiin periaatteisiin: sananvapauteen, objektiivisuuteen ja autonomiaan.

Journalismin tärkein tehtävä on ollut demokratian edistäminen ja vallan vahtikoirana toimiminen. Kansan oikeuksien puolustaminen on vaihtunut viihdyttämiseksi ja taloudellisen voiton tavoitteluksi. Kilpailu lukijoista pakottaa tinkimään itsemääräämisoikeudesta ja muista eettisistä periaatteista. 7 päivää -lehden tyyliset julkaisut myyvät parhaiten, ja sanomalehdetkin ovat alkaneet seurata aikakauslehtien linjaa.

Lukijalähtöisyys ei ole pelkästään huono asia. Lukijoiden toiveiden ja tarpeiden kuunteleminen voi olla myös aktivoivaa – onhan vuoropuhelu lukijoiden kanssa lähempänä demokratian ihanteita kuin perinteinen kohdeviestintä.

Kirjassa esitetään, että tämä voisi tapahtua kaupallisuuden ehdoilla. Tähän liittyy paradoksi, johon kirja ei tartu. Onhan juuri kaupallisuus syynä siihen, että aktiivisista kansalaisista on tullut passiivisia kuluttajia. Miten luoda omaehtoista ja kriittistä kansalaisjournalismia kaupallisuuden ehdoilla ja keinoilla?

Netistä on tullut vapaan kansalaisjournalismin näyttämö, jossa pääsevät esiin myös aidosti vaihtoehtoiset äänet. Monet toimittajat kirjoittavat blogeja saadakseen välittömämmän kosketuksen lukijoihinsa sekä etsivät juttuideoita kansalaisten keskusteluja seuraamalla.

Verkko voisi olla aktiivisten kansalaisten ja avoimien toimittajien kohtaamispaikka, uuden vuorovaikutteisen journalismin tyyssija.

Toisaalta median valta on kasvanut. Nykyään media ei enää pyri objektiivisuuteen, vaan aktiivisesti rakentaa sitä – jopa uutisissa. Muutos näkyy esimerkiksi henkirikosten uutisoimisessa. Ennen rikollinen esitettiin onnettomien olosuhteiden uhrina, jonka motiiveja pyrittiin ymmärtämään. Nyt rikollinen leimataan olemukseltaan pahaksi ihmiseksi vastakohtana tavalliselle kunnon kansalaiselle.

Yksilön leimaaminen pahaksi sopii uusliberalistiseen ajatteluun, jossa palautetaan yhteiskunnalliset ongelmat yksilöiden psykologiaan. Raa’at henkirikokset nostetaan iltapäivälehtien etusivuille, kun taas väkivallattomat valkokaulusrikokset jätetään vähemmälle huomiolle. Henkirikosten uutisoiminen on lisääntynyt, vaikka niiden määrä ei ole kasvanut.

”Journalismi murroksessa” panee pohtimaan journalismin asemaa globaalissa maailmassa, joka hahmottuu pienelle ihmiselle juuri median avaamien ikkunoiden, tekstien ja kuvien kautta. Tämän takia median vastuuta on mahdotonta liioitella. Tämä on myös syynä siihen, että diktaattorit Mussolinista Hitleriin ovat valtaan päästyään ensi töikseen ottaneet median haltuunsa.

Nykyään talousmaailma yrittää saada talutusnuoraansa median, eivätkä sen päämäärät ole yhtään jalompia kuin diktaattorien.