Lehdistötuesta tuli puoluetukea

Kirjoittaja on Vihreä lanka -lehden päätoimittaja.

Puolueet ovat joutumassa rahapulaan, kun vaalirahaskandaali vie niiden tukijoilta lahjoitusinnon. Ja kun ne Nova-rahatkin pitäisi palauttaa.

Onneksi apu on lähellä. Se on lehdistötuki. Siitä voi nyt vapaasti kupata rahaa puolueen käyttömenoihin.

Parlamentaarinen lehdistötuki muutettiin vuonna 2008 EU:n kilpailusääntöihin vedoten puolueiden tiedotus- ja viestintätueksi, mutta sen käyttötarkoitusta ei määritelty. Tammikuussa 2008 puoluesihteerit pitivät keskenään kokouksen, jossa he sopivat, että tuki annetaan täysmääräisenä puolueita lähellä oleville lehdille ja verkkolehdille.

Kun puolueiden rahat ovat tiukalla, poliittisen journalismin määritelmä on alkanut laajentua fantastisella tavalla. Siihen sisältyvät jo esimerkiksi puolueiden nettisivut, vaalilehdet ja Toivotalkoiden kaltaiset mainoskampanjat.

Tänä vuonna puolueiden ”tiedotustoiminnan ja viestinnän tukemiseen” annetaan 18 miljoonaa euroa. Se ei ole muun puoluetuen tapaan läpinäkyvää, koska se on ohjattu mediayhtiöille, joiden kirjanpito ei osakeyhtiölain vuoksi ole avointa.

Puolueiden talousjohtajat ja puoluesihteerit ovat alkaneet käyttää näissä yhtiöissä entistä suurempaa valtaa. Kun talousahdinko kasvaa, ei tarvita paljon mielikuvitusta siihen, että ”viestintää” ovat myös puoluetoimiston puhelinlaskut, kynät, kumit, atk-tuki ja jäsenrekisteripalvelut. Ja miksei vaikkapa uuden puoluetoimiston ostaminenkin.

Ei ihme, että joidenkin puoluesihteereiden muisti on alkanut pätkiä ja koko herrasmiessopimuksen olemassaolo on alettu kiistää.

Vanha lehdistötuki takasi päätoimittajien itsenäisyyden, koska se annettiin suoraan medioille. Tällaista journalistista vapautta ei enää ole, koska puolueet voivat teoriassa päättää tuesta mitä vain ja koska tahansa, vaikka kesken vuoden. Rahariidat uhkaavat usein lehtien asemaa ja vapautta paljon rankemmin kuin puhtaat linjaerimielisyydet.

Lauri Tarastin johtaman puoluerahoitusta uudistavan komitean oli tarkoitus selventää näitäkin pelisääntöjä. Linjaukset viestintärahojen käytöstä ovat kuitenkin jääneet komiteassa vaalirahaskandaalin jalkoihin.

Se on sääli, sillä poliittinen journalismi – varsinkin verkkojournalismi – on viime aikoina osoittanut aivan uudenlaisia piristymisen merkkejä. Toivotalkoot ja tiedotteet eivät ole sitä avointa julkisuutta, jonka kautta poliittinen mielipiteenmuodostus tapahtuu ja kansalaisyhteiskunta rakentuu, ja jota varten lehdistötuki alun perin keksittiin.