Monokulttuurin uhka

Kahdeksan maakuntalehden muodostama yhteinen ulkomaantoimitus on hankkeen junailijoiden mielestä verraton menestystarina. Päätoimittajat todistavat kilvan, että entistä enemmän saadaan aikaan entistä vähemmällä panostuksella (Journalisti 16/2009).

Kun näkökulman kääntää tekijäpuolelle, kellossa on aivan toinen ääni. Järjestelyn vaikuttimet ovat pelkästään taloudelliset. Nyt katsotaan, kuinka tiukaksi organisaatio voidaan virittää – kuinka paljon ihmisestä saadaan irti.

Uuden uljaan ulkomaantoiminnan arkea läheltä seurannut toimittaja kuvaa muutosta tylyin sanoin: ”Muutos on aiheuttanut täyden kaaoksen illan uutistuottajalle ja toimitussihteereille. Heistä on tullut ulkomaan iltatoimittajia.”

Järjestely toteutettiin vaihtelevan kovaotteisesti: toimittajia sanottiin irti ja siirrettiin toisiin tehtäviin. Taakka siirrettiin toisaalle organisaatioon, lisäämättä vastaavasti voimavaroja.

Eikä siinä kaikki. Maakuntalehtien ulkomaantoimituksille töitä tehneille freelancereille yhteinen ulkomaantoimitus on ankara takaisku. Työtilaisuudet vähenevät, kun jutut monistetaan moneen tuuttiin. Palkkiot eivät suinkaan kasva. Laman varjolla niitä yritetään jopa entisestään pienentää.

Lehtitalot ovat varoneet paljastamasta suunnitelmiaan yhteistyön laajentamiseksi. On mieluummin annettu ymmärtää, että suunnitelmia ei ole.

Etelä-Suomen Sanomat on raottanut hieman salaisuuksien verhoa. Lehti vaatii kaikilta avustajiltaan juttujen ja kuvien tekijänoikeuksia mahdollistaakseen yhteistyön laajentamisen Keskisuomalaisen, Karjalaisen ja Savon Sanomien kanssa.

”Kaikki aineistomme ovat myös näiden lehtien käytössä, samoin Itä-Hämeen ja mahdollisesti muiden lehtien, joiden kanssa teemme yhteistyötä (lähinnä Turun Sanomat ja Kaleva)”, kirjoittaa toimituspäällikkö Hanna Myyrä ESS:n avustajille osoitetussa kirjeessä.

Tekijöihin kohdistuvien taloudellisten vaikutusten lisäksi yhteistyöjärjestelyt muuttavat myös lehtien sisältöjä. Monimuotoisuus saa mennä, tilalle tulee monokulttuuri.