Juttuvarkaudet lisääntyneet roimasti
Lehti: Tony Halme kärysi huumeista ja laittomasta aseesta (MTV3.fi 13.10.). Lehti: Remonttien tukirahat valuvat Suomesta Viroon (IS.fi 13.10.). Lehti: Obama lisää vaivihkaa joukkoja Afganistanissa (Kaleva.fi ja HS.fi 13.10.).
Toisten tiedotusvälineiden uutisten lainaaminen on päivittäinen näky lähes minkä tahansa median verkkosivuilla. Kun yksi skuuppaa, muut uutisoivat perässä usein vain minuutteja alkuperäisen uutisen julkaisusta.
Koventunut uutiskilpailu on nopeuttanut tiedonvälitystä, mutta myös herättänyt runsaasti kysymyksiä ja närkästystä. Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajan Pekka Hyvärisen mukaan ”juttuvarkauksista” valittaminen ja kanteleminen on lisääntynyt samassa tahdissa verkkojulkaisujen määrän kasvaessa.
”Viime keväänä saimme useita yhteydenottoja, joissa toimittajat kyselivät, eikö varkauksille voida tehdä mitään. Kokonaisia juttuja lainattiin niin, että alkuperäislähde mainittiin juuri ja juuri. Aloimme pohtia, olisiko mahdollista saada aikaan systeemi, jossa ilmiöön puututtaisiin aidon itsesääntelyn avulla”, Hyvärinen kertoo.
Ilmiö on ollut ajankohtainen jo vuosia. Nyt Julkisen sanan neuvostossa pohditaan keinoja puuttua asiaan. Syksyn aikana neuvosto johtaa pyöreän pöydän keskusteluja, joissa alan eri edustajat pohtivat ilmiötä. Keskustelujen jälkeen se kokoaa työryhmän, jonka tarkoitus on synnyttää jo olemassa oleville journalistin ohjeille toisten juttujen lainaamista käsittelevä liite.
”Vielä on mahdotonta sanoa, mitä ohjeet tulevat sisältämään. Mutta pohdittava on ainakin, miten alkuperäisestä jutusta ja krediteistä on kerrottava, onko siteeraamisesta mainittava jo otsikossa, kuinka laajasti lainaaminen on sallittua ja pitääkö alkuperäisen jutun linkki olla lainauksen yhteydessä”, Hyvärinen sanoo.
Mietittäväksi noussee myös, miten journalistin ohjeisiin sisältyvä kohta tarkistamisvelvollisuudesta pätee lainaamisen yhteydessä. Ohjeiden mukaan jutussa kerrotut tiedot on tarkistettava. Kun tiedotusvälineet siteeraavat toisiaan, faktojen tarkistaminen usein jää.
Keväällä tarkistamisvelvollisuuden laiminlyöminen johti ranualaiskanttorin pianokilpailuvoittoa käsittelevän uutisankan leviämiseen. Kanttori ilmoitti Turun Sanomille voittaneensa merkittävän ranskalaisen kilpailun, minkä lehti uutisoi tietoa tarkistamatta. Vasta useiden tiedotusvälineiden lainattua juttua paljastui, ettei uutinen pitänyt paikkaansa.
Lokakuussa Julkisen sanan neuvosto antoi samantapaisesta uutislevityksestä langettavan tuomion peräti viidelle tiedotusvälineelle. Helsingin Sanomissa julkaistu Kelaa ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta koskeva perätön uutinen levisi ympäri maata.
”Tarkistaminen on tärkeää, vaikka toisaalta emme voi vaatia tiedotusvälineitä syynäämään kaikkia muiden juttuja. Jos alkuperäinen uutisen tekijä tekee jutustaan oikaisun, sen on kuitenkin levittävä myös siteeranneisiin välineisiin”, Hyvärinen sanoo.
Uudet ohjeet saataneen alan käyttöön huhti-toukokuussa.
Kommentteja lainaamisesta
”Nettimedian ominaisuuksiin kuuluu, että uutisia lainataan. Se voidaan tehdä hyvän tavan mukaan tai huonosti, jota mielestäni on ilmassa hakukoneissa ja muissa hyönteisissä, jotka rakentavat palvelunsa kokonaan ’varastetun’ sisällön varaan.
Nettilainausten käytännöistä on syytä keskustella ja ehkä ohjeistaakin. Siitä ei kuitenkaan päästä mihinkään, että uutinen on vapaata ja nopeasti metsästettävää riistaa. Kovin monimutkaista uutta säännöstöä on turha rakennella. Minusta aika pitkälle riittää se vanha tapa, että sisältöä voi lainata kunhan lähde mainitaan.”
Hannu Leinonen, päätoimittaja, Kauppalehti
”Aihe on tärkeä ja minusta on hyvä, että ohjeistetaan. On hyvä alku, että aika laajasti alalle on jo syntynyt oma käytäntö, jossa todetaan, että ensimmäisenä asiasta kertoi se ja se media.”
Merja Ylä-Anttila, päätoimittaja, MTV3
