Väliinputoajat

Enemmän kuin joka kymmenes ammatissa olevista Journalistiliiton jäsenistä työllistyy ilman vakituista työsuhdetta. Näin toimivia journalisteja on siis ainakin tuhat. Muilla aloilla kuten taiteilijatoiminnassa ja erilaisten palvelujen tuottajina samassa asemassa olevia on kymmeniätuhansia.

Vaikka tämä yksinyrittäjien joukko Suomessa on paisunut paisumistaan, ei sen jo kauan tunnetuille ongelmille ole tehty mitään.

Vapaan journalistin työnteko voi olla hyvin samankaltaista kuin työsuhteisen kollegansakin. Työhön käytetyssä ajassa ei ole suurta eroa, mutta yrittäjyyden riski palkitaan kolmannesta pienemmillä ansioilla ja lyhyemmillä lomilla. Lisäksi mustavalkoisesti yrittäjyyden rajoja piirtävä yhteiskunta on luokitellut väliinputoajat kategorisesti yrittäjien leiriin. Esimerkiksi työttömyysturvan hinta on freelancerille erittäin kallis. Väliaikaisestikin töitä vailla oleva yrittäjä joutuisi korvausta saadakseen lopettamaan koko toimintansa alalla.

Suomen sosiaaliturvajärjestelmä tunnistaa huonosti senkin yhä yleistyvän trendin, että yksinyrittävät tekevät välillä lyhyitä työsuhteisia jaksoja palatakseen jälleen itsellisiksi toimijoiksi.

Väliinputoajien omat etujärjestöt ovat toimineet aktiivisesti yksinyrittävien aseman parantamiseksi. Valtiovallan asenne tuntuikin muuttuneen ainakin kuuntelevammaksi. Erityisesti parannuksia odotettiin ylijohtaja Tarmo Pukkilan johtamalta työryhmältä, jonka tehtävä oli perata yrittäjien sosiaaliturvan ongelmia.

Pukkilan asiantuntijajoukon aikaansaannos on pettymys yksinyrittäville ja heidän edunvalvojilleen. Muutokset nykyiseen vaikuttavat enemmänkin pieniltä säädöiltä kuin todellisilta muutoksilta. Itsensä työllistävien tilanteeseen ei tällä paperilla ratkaisevia muutoksia saada.

Journalistiliiton ja sen yhteistyökumppanien kritiikki on perusteltua. Mutta järjestöt myös tietävät, että taistelu ei ole vielä ohi eikä varsinkaan hävitty. Tässä kamppailussa tarvitaan kaikkien alalla olevien tuki.