Hällä väliä

Toimittajan työssä tapaa ihmisiä monilta aloilta. Jossakin vaiheessa huomaa syyllistyvänsä karkeisiin yleistyksiin eri ammattiryhmistä. Puoluesihteerit ovat pilkunviilaajia ja muusikot aina myöhässä. Posteljoonit ovat mukavia ja taksikuskit avoimia.

Ja toimittajat, ne penteleet ovat laiskoja.

Freelancerina ja pätkätyöläisenä tehtäviini ei ole yleensä kuulunut muiden juttujen editointi. Kuitenkin aina muutaman kerran vuodessa kollegat yrittävät panna minut muokkaamaan juttujaan, joiden he tietävät olevan pahasti kesken.

Saatteeksi kirjoittaja kertoo, ettei ole itse lukenut juttuaan. ”Se on varmaan virheitä täynnä ja liian pitkä, mutta luotan oikolukukykyysi. Mä meen, nähdään baarissa!”

Työvelvoitteiden laiminlyönti ja huolimattomuus ovat laillisia irtisanomisperusteita, mutta toimitustyössä jotkut jatkavat sillä linjalla vuosia tai vuosikymmeniä. Huono toimituskulttuuri edistää piittaamattomuutta, jos palautepalaverissa virheet kuitataan sillä, että jonkun (muun) olisi pitänyt editoida huolellisemmin.

Toisaalta näinä aikoina Heikki Huolimaton voi hyvällä syyllä sysätä osavastuun Irja Irtisanotulle, jonka tehtävät ovat nyt Heikin harteilla. Samalla Heikin pitäisi hoitaa omat hommansa ja puskea tuoretta tavaraa nettiin.

Mutta silti. Millainen talo syntyisikään, jos rakennusinsinööri ei olisi koskaan viitsinyt opetella lujuuslaskennan perusteita? Miltä kuulostaisi, jos kokki antaisi annoksen tarjoilijalle sanoen, että kana jäi vähän raa’aksi ja siinä saattaa olla salmonella. Lisukkeetkin ovat väärät. Paista lisää tai vie pöytään. Jos asiakas on tyhmä tai koira, ehkä se ei huomaa.

Kokille, joka suhtautuu asiakkaisiinsa noin, en toivo pitkää uraa.