Näin me kehitymme
Opiskelu on vasta alkusysäys ammatilliselle kasvulle. Itsenäinen kehittyminen voi jatkua läpi elämän, kunhan on valmis tunnistamaan ja tunnustamaan puutteensa.
Viestintäkouluttaja Marketta Rentolan mukaan journalistinen ammattitaito kehittyy kahdella tasolla. Kehittyvä toimittaja hankkii tietoa ympäröivästä maailmasta ja tarkkailee samalla omia työtapojaan.
Tässä jutussa seitsemän osaavaa journalistia kertoo, kuinka he ovat saavuttaneet ammattitaitonsa, miten he pitävät sitä yllä ja millä keinoilla he kehittyvät edelleen.
MTV3:n rikos- ja oikeustoimittaja Jarkko Sipilä kertoo, että hänen ammattitaitonsa on kehittynyt pitkälti käytännön työssä.
”En ole opiskellut lakia, mutta Käytännön rikosoikeus 3.0 on tullut vuosien mittaan läpäistyä”, dekkarikirjailijanakin tunnettu Sipilä sanoo.
Monimutkaisten rikosvyyhtien ymmärtäminen edellyttää usein runsasta ennakkotyötä, ja poliisin toiminnan seuraaminen voi olla yhtä työlästä.
”Usein poliisi salaa keskeisiä tietoja tutkinnallisista syistä. Useimmiten on hyvä tietää, millaisia tietoja ne ovat. On parempi tietää liikaa kuin liian vähän ja samalla muistaa, ettei todennäköisesti tiedä tarpeeksi.”
Ajan tasalla pysyy seuraamalla kirjallisuutta, raportteja ja tutkimuksia, joita rikosalalla julkaistaan paljon. Sipilä seuraa myös kollegoiden tekemisiä kehittääkseen omaa osaamistaan. Hänen mielestään ihmisten tapaaminen ja tunteminen on oleellista paitsi uutishankinnan, myös ammatillisen kehityksen kannalta.
”Rikos- ja oikeustoimittamisen ala on laaja. Oikeuslaitos voi joutua ratkaisemaan millaista riitaa tahansa. Toimittajan on perehdyttävä riidan kohteeseen sen verran, että ymmärtää asian ja osaa selittää sen katsojille, lukijoille ja surffaajille. Muita tiedotusvälineitä kannattaa seurata. Kansainvälisiltä kanavilta voi oppia uusia tapoja esimerkiksi grafiikan käyttöön.”
Suomalaistoimituksilla on Sipilän mukaan paljon opittavaa netissä tapahtuvasta uutishankinnasta.
”Näistä asioista olen oppinut paljon kansainvälisissä tutkivan journalismin konferensseissa. Suosittelen tutustumaan nettisivuun www.globalinvestigativejournalism.org.”
Kirjoittava kokki
Aromi-lehden toimituspäällikkö Jari Lampén, 42, on tullut viestinnän alalle niin sanotusti keittiön kautta.
Lampénista piti alun perin tulla kokki. Tulikin. Hän valmistui Porvoon hotelli- ja ravintolakoulusta ja toimi muutaman vuoden kokkina.
”Jouduin vaihtamaan alaa atooppisen ihon takia. Sitten pääsin Tampereen yliopistoon lukemaan draamaa ja yleistä kirjallisuustiedettä.”
Tie vei ylioppilaslehti Aviisin päätoimittajaksi ja myöhemmin elektronisen kuvajournalismin maisteriohjelmaan.
Lähes kymmenen vuotta Lampén viihtyi talousjournalismin maailmassa ennen kuin aloitti nykyisen työnsä keittiö- ja ravintola-alan ammattilehdessä.
”Olin toimitussihteerinä ensin Kauppalehdessä ja sitten Taloussanomissa. Muiden tekstien editoiminen oli opettavaista. Opin paljon myös suomen kielen oikolukijoilta, joita Kauppalehdessä vielä silloin oli.”
Aromia Lampén on tehnyt kolme vuotta. Hän on löytänyt kirjoittavan toimittajan työstä haasteita, joita toimitussihteerit eivät kohtaa.
”Haastattelutekniikoissani olisi kohentamisen varaa. Se on sitä, mikä työurastani puuttuu. Suurkeittiön ihmiset ovat usein arkoja, ja vaatii taitoa saada heistä jotain irti. Haluan myös oppia tekemään paremmin kiinnostavia juttuja vieraista aiheista.”
”Pidän ammattitaitoani yllä lukemalla. Luen yleensä kaiken, mitä käsiini saan, varsinkin ruoka-alan julkaisut. Nyt suoritan diploma-tason viinitutkintoa, joka on ollut työläs. Yhdessä vaiheessa luin puoli vuotta pelkkiä viinikirjoja.”
Kyseenalaista identiteettisi
Viestintäkouluttaja Marketta Rentola nimeää kaksi omatoimista tapaa kehittää journalistista ammattitaitoa.
”Niin kutsuttu substanssiosaaminen kehittyy sillä, että lisää tietämystään jostain alasta. Tämä puoli ihmisten on helppo ymmärtää”, Rentola sanoo.
Vaikeampaa on tarkastella omaa työtään. Kuinka minä kirjoitan tai kuvaan? Joudutaan epävarmuusalueelle.
”Kun on jo saavuttanut jotakin – kuvia on kehuttu tai taitto näyttää kivalta – niin siitä identiteetistä on vaikea luopua. Tulee pelko, että olenko sittenkään niin hyvä.”
Rentola kiistää tarkoittavansa sitä, että toimittajat kompastuisivat kehityksen tiellä narsismiinsa.
”Lehtiä muutetaan. Joka tapauksessa tulee muutoksia, joihin täytyy sopeutua. Silloin voi olla raskasta miettiä, että olenko niin hyvä kuin voisin olla ja olenko toistanut itseäni viimeiset kymmenen vuotta.”
Rentolan mielestä toimituksissa pitäisi keskustella jutuista enemmän ja perustella mielipiteet paremmin.
”Kollegalle kannattaa kertoa esimerkiksi, että ’aloitin juttuni tällä repliikillä, koska halusin tehdä tästä ihmisestä heti läheisen’. Juttujaan voi parantaa vasta, kun alkaa nähdä, kuinka ne on rakentanut.”
Kehitys ei kuitenkaan ole muuttumista joksikin toiseksi.
”Joku saattaa surkutella lyhytsanaista tyyliään, josta puuttuvat kollegan värikkäät ilmaisut. Samaan aikaan kollega on pahoillaan siitä, että hänen juttunsa rönsyilevät ja ovat liian pitkiä. Moni mieltää kehityksen sellaiseksi, että pitäisi ryhtyä sellaiseksi kuin joku muu. Mutta jos on lyhytsanainen, voi miettiä, miten olisin hyvä lyhytsanainen.”
Rentola suosittelee analysoimaan myös itselle vieraita ilmaisumuotoja.
”Sitä, miten asiat rakentuvat voi etsiä kaunokirjallisuudesta, elokuvista, musiikista tai vaikka ruoanlaitosta. Miten jostain asiasta tulee vaikuttava ja kiinnostava?”
Osaamista voi edistää myös ohjatussa täydennyskoulutuksessa.
”Kehittymisen voi aloittaa selvittämällä, mitä maksutonta koulutusta on tarjolla.”
Esimerkiksi Journalistiliiton ja Viestinnän Keskusliiton työehtosopimukseen on kirjattu toimituksellisen henkilöstön ammatillinen kehittämisohjelma, TAKO. Sopimus takaa työsuhteisille kaksi päivää koulutusta vuodessa, mutta mahdollisuus jää monilta hyödyntämättä.
”TAKO-järjestelmä on alikäytetty, koska siitä ei tiedetä.”
Samuli Knuuti: Kehity tai taannu
”Toimittajan täytyy lukea säilyttääkseen ammattitaitonsa. Oman erityisalueen lehtien lisäksi kuuluisi lukea kaunokirjallisuutta. Vaikka tekisi parin rivin onnettomuusuutisia, oman kielen täytyy olla elävää ja maneeritonta.
Hyödyllistä on myös lukea maailman parasta feature-journalismia. Vanity Fairilla ja Rolling Stonella on korkeat sivukohtaiset budjetit, ja se näkyy etenkin pitkissä jutuissa.
Minusta olisi epäreilua kritisoida muiden tekstejä, jos en itse kirjoittaisi. Samalla oppii tuntemaan sen tuskan, kun oma kirjoitus tulee hylätyksi. Se auttaa silloin kun joutuu sanomaan ei, mikä on pahinta kustannustoimittajan duunissa.
Työssäni huomaa, kuinka lahjakkaillakin kirjoittajilla on omat maneerinsa, tiettytapa muodostaa lauseet, sellainen joka ei ole enää tyyliä vaan polvirefleksi. Korjaillessa oppii havaitsemaan omassa kirjoittamisessaan apteekin hyllyltä putoavat ratkaisut.
Jos ei pyri kehittymään, taantuu.”
Samuli Knuuti, WSOY:n kustannustoimittaja, vapaa lehtitoimittaja
Katja Lösönen: Opettaessa oppii
”Kollegat ja opettaminen ovat minulle tärkeitä. Kollegoilta saa uusia ajatuksia. Opettaessa taas joutuu käymään osaamisensa läpi ja pukemaan sen sanoiksi. Opettaminen paljastaa nekin alueet, joita ei hallitse.
Valokuvaamisessa tekniikkaa voi hioa loputtomiin, mutta ilmaisu onkin toinen juttu. En tiedä, voiko ideointia ja luovuutta opiskella, mutta niille voi luoda olosuhteet kehittyä.
Äitiyslomalla on ollut rauha ajatella, mihin suuntaan olen menossa. Olen miettinyt ammattitaidon ylläpitämistä. Osaanko enää mitään, kun palaan töihin? Riittääkö töitä?
Vaikeinta on kehittää omaa tapaa kuvata ja irtaantua rutiineista. Iso osa kehittymistä on kyky innostua työstään jatkuvasti. Olen koko lyhyehkön urani aikana huolehtinut, että työn alla on aina jotakin omaa, kivaa ja kiinnostavaa.
Näinä aikoina on vaikeaa tietää, mihin suuntaan osaamista tulisi viedä. Tuntuu, että valokuvaaja-ammattinimike on pian historiaa ja että liikkumattoman kuvan hallitseminen ei kohta riitä.”
Katja Lösönen, free valokuvaaja
Marko Ahonen: Luovuus vaatii joutilaisuutta
”Olen kehittänyt ammattitaitoani katsomalla elokuvia ja telkkaria, tutustumalla aloihin myös muilla keinoin (lehdet, kirjat, netti) ja kirjoittamalla paljon.
Kuinka pidän osaamistani yllä? Jatkamalla samalla linjalla. Ottamalla opiksi palautteesta. Harrastamalla kirjeenvaihtoa ja keskustelua lukijoiden kanssa. Pitämällä miettimistaukoja.
Luovuus vaatii joutilaisuutta. Joskus pitää vain kokeilla, vaikka olisi epävarmakin. Pahimmassa tapauksessa epäonnistuu, mutta ei sekään vakavaa ole. Kun tv- ja elokuvakriitikko epäonnistuu, kukaan ei kuole.
Jos ei jatkuvasti kehity, hommat voi lopettaa. Kehitystä ei tapahdu joka päivä, mutta jos vuoden jankkaa samalla paikalla, voi pistää hanskat naulaan.”
Marko Ahonen, vapaa toimittaja, tv-kriitikko
Kati Juurus: Ponnistelu palkitaan
”Olen oppinut journalismia opiskelemalla, kuuntelemalla viisaampia kollegoita, työskentelemällä taitavien kuvaajien ja leikkaajien kanssa, lukemalla, katsomalla tv:tä, elokuvia ja dokumentteja, yrittämällä kestää kriittistä palautetta, puhumalla ihmisten kanssa, matkustamalla ja käymällä dokumenttifestivaaleilla.
Ammattitaito pysyy yllä työtä tekemällä. Pelkkä ylläpito ei kuitenkaan ole kovin kiinnostavaa: miksi tehdä vain sitä, minkä jo osaa? Yritän nyt kehittää dokumentaarisen kerronnan osaamistani: miten kertoa tarina koukuttavasti leikkauksen ja kuvakerronnan keinoilla? Osallistun kansainvälisen dokumentin koulutusohjelmaan, jossa näitäkin käsitellään.
Olin marraskuun alussa tutkivien toimittajien kokouksessa Kööpenhamissa. Oli opettavaista kuulla pitkällä ponnistelulla saavutetuista voitoista. Sunday Telegraphin Ben Leapmann oli alkanut etsiä tietoja brittikansanedustajien kulukorvauksista vuonna 2005. Skuuppien sarja julkaistiin vasta tänä vuonna.”
Kati Juurus, Ylen MOT:n toimittaja
Maria Veitola: Kysyvä ei eksy
”Olen aloittanut nollasta, oppisopimuksella Radio Cityssä. Olen opetellut kaiken itse tekemällä, kokeneempien opastuksella.
Aina kun on alkanut tylsistyttää, olen etsinyt uudenlaista tekemistä. Olen aina hakeutunut hommiin, joissa saappaat ovat vähän liian isot. Olen nöyrä haasteiden edessä ja kova kyselemään, jos en osaa tai ymmärrä.
Pyrin kehittymään analysoimalla tekemisiäni. Katson tv-lähetyksiä ja kuuntelen radio-ohjelmia jälkikäteen. Mietin missä onnistuin ja mitä voin tehdä ensi kerralla paremmin.
Työtiimissämme on onnistunut kritiikinjakomeininki. Annamme toisillemme palautetta tasapuolisesti ja rakentavasti.
Yksi haaveistani on luovan kirjoittamisen ja draaman käsikirjoittamisen opiskelu.”
Maria Veitola, tv-juontaja, radiotoimittaja, kolumnisti
