Median kritiikkiä

Kirjoittaja toimii kansainvälisen oikeuden professorina European University Institutessa Firezessä.

Lokakuussa esitin YK:n yleiskokoukselle vuosittaisen raporttini terrorismin torjunnan ihmisoikeusvaikutuksista. Uudistaessaan erityisraportoijan mandaattini YK:n ihmisoikeusneuvosto oli pyytänyt minua sisällyttämään työhöni sukupuolinäkökulman (gender perspective). Tein työtä käskettyä, ja tästä on nyt syntynyt melkoinen haloo.

Eräät afrikkalaiset ja islamilaiset maat ovat käyneet hyökkäykseen raporttiani vastaan, kun siinä heidän yllätyksekseen ei käsitellä sukupuolta vain sanan nainen synonyyminä vaan tarkastellaan myös miehiä, heidän sukupuoliroolejaan, miesten seksuaalisuutta ja homofobiaa hyödyntäviä kuulustelu- ja kidutusmenetelmiä sekä terrorismin vastatoimien vaikutusta seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvien ihmisoikeuksiin. Aika näyttää, vievätkö vastustajat asian äänestykseen saakka YK:n yleiskokouksessa.

Toinen kiinnostava kritiikin aalto on kulkenut läpi yhdysvaltalaisen konservatiivisen lehdistön. Muutama ote riittää havainnollistamaan, miten samaa sanomaa voidaan viestiä hyvin erilaisin keinoin.

Salaliittoteoria. Raportin teilaamisen aloitti katolisen perhe- ja ihmisoikeusinstituutin lehdistötiedote (15.10.2009), jonka mukaan yritys uudelleenmääritellä sukupuoli on tahallisesti piilotettu terrorismia koskevaan raporttiin ja julkistettu elokuussa huomion välttämiseksi.

Leimakirves. Viikkoa myöhemmin Catholic News Agency (20.10.2009) levitti jutun, jossa vilisee sellaisia ilmaisuja kuin ”pilipalibyrokraatti”, ”äärivasemmistolainen ideologi” ja ”homoseksuaalinen aktivisti”.

Harhaanjohtaminen. Fox Newsin (21.10.2009) toimittaja oli kesken jutun teon lähettänyt minulle sähköpostiviestin ja soittanut työnumerooni, tosin ottamatta huomioon Yhdysvaltain ja Euroopan välistä aikaeroa. Lukijaan kuitenkin tehoaa pieni lause, jonka mukaan en vastannut toimittajan yhteydenottopyyntöihin.

Argumentoitu erimielisyys. Konservatiivinen Washington Times (siis ei Washington Post) käsitteli raporttiani pääkirjoituksessaan 23.10.2009. Tästä tekstistä jää hyvä mieli, koska kirjoittaja ei vääristele raportin sisältöä eikä leimaa sen kirjoittajaa, vaan yksinkertaisesti on eri mieltä. Kirjoittajan perusajatuksena on, että turvallisuudesta on oltava valmis maksamaan, myös kun transseksuaalit tai raskaana olevat naiset joutuvat silmätikuiksi turvatarkastuksissa.