Ulkoistetaanko itsesääntely?

Ministeri Ole Norrback arvosteli Hufvudstadsbladetissa 5. marraskuuta Julkisen sanan neuvostoa kovin sanoin. Hänestä JSN on journalistien ammattietiikan valvojana eunukki, kuohilas. Hänelle itsesääntely ei ole oikea tapa valvoa hyvän journalistisen tavan toteutumista – neuvoston pitäisi koostua henkilöistä, joilla ei ole kytkentää mediaan.

Oikeustieteen tohtori Sakari Huovinen puuttui 8. marraskuuta samaan aiheeseen Helsingin Sanomain Säätiön seminaarissa. Huovinen piti JSN:n tehtävää mahdottomana ja arvioi itsesääntelyn menettäneen jo uskottavuutensa. Langettavat päätöksetkään eivät hänestä sisällä riittäviä sanktioita.

Molemmat arvostelijat tuntuvat unohtavan mahdollisuuden kehittää nykyistä järjestelmää ja uudistaa sen noudattamaa ohjeistoa. Taustalla saattaa myös olla se yleinen perspektiiviharha, että pienessä osassa mediaa tapahtuvien ylilyöntien vuoksi kaikki tiedotusvälineet pitää panna ankaraan kuriin.

JSN on käsitellyt viime aikoina enemmän kanteluja kuin koskaan. Myös langettavien päätösten määrä on noussut. Tänä vuonna käsitellyistä tapauksista niitä on lähes puolet. Neuvosto on jalkautunut maakuntiin ja käy suoraa vuoropuhelua mediayleisön kanssa.

Norrbackin tarjoamassa suursiivouksessa varsinaiset asiantuntijat eli tekijät ja julkaisijat syrjäytettäisiin arvioimasta alan keskeisiä eettisiä kysymyksiä. Idea on sama kuin lääkäreitä estettäisiin vetämästä oman työnsä etiikan rajoja.

Olisi arvelluttavaa, jos mediaetiikan avainasema luovutettaisiin ulkopuoliselle taholle. Esimerkiksi poliitikkoja ja muita silmäätekeviä tämä toki voi miellyttää, mutta ilman toimivaa itsesääntelyä moni viritykseltään eettinen asia päätyisi oikeuteen. Journalismille on aina etu, jos etiikan ja moraalin piiriin kuuluvia kysymyksiä ei mita­ta tuomioistuimille kuuluvilla työkaluilla.

Alan murros on toki haaste myös JSN:lle. Internetissä on paljon toimijoita ja sisältöjä, joilta puuttuu sitoutuminen journalismin eettiseen koodistoon ja joihin neuvoston toimivalta ei ulotu. Pulma on hämmentävä sekä ammat­tietiikan että yleisön kannalta.

Journalistin ohjeiden ajantasaisuutta joudutaan arvioimaan yhä tiiviimmin. Tässäkin vilkas julkinen keskustelu vie aina asiaa eteenpäin.