BB-talosta politiikkaan

Kirjoittaja on radiotoimittaja.

”Kuka hullu nyt politiikkaan lähtisi?” Koulupäivän päätyttyä keittiönpöydän ääreen laskeutunut lukiolaisporukka keskustelee iloisesti politiikasta, mutta kuva siitä on masentava. Otsikot väärinkäytöksistä ja ihmissuhdesotkuista on luettu.

Kun median megafoniefekti lähtee vyörymään, mikään ei pysäytä koneistoa. Otsikot suurenevat ja yhden ilmiön saama valtaisa huomio kätkee alleen paljon muita asioita.

Megafoniefektissä ilmiöt ovat samanarvoisia. Säätiöiden vaalirahoitus ja ministerin tekstiviestit viihdealan yrittäjälle saavat samanlaisen megalomaanisen julkisuuden, vaikka kyse on aivan eri mittaluokan asioista.

1980-luvulla sänkykamarin ovi oli raja, jonka yli ei tultu. Suhteet olivat yksityisasia, jos kohde niin halusi. Nyt media kohtelee BB-talon julkkistyrkkyä ja ministeriä demokraattisesti. Suhteista revitään esille kaikki, mikä irti saadaan.

Tapaus Kanerva näytti, millainen moraali suomalaisella medialla on. Tiedotusvälineet tarvitsevat sankareita ja konnia, jotta tarinat vetoavat tunteisiin. Ministereiden suhteet kiinnostavat. Eikö ole normaalia, että ihmisillä on suhteita ja joillakin saattaa olla jopa useampia suhteita yhtä aikaa. Entäs sitten? Olisi aika rajua, että meillä olisi hallituksellinen ministereitä, joilla ei ole sukupuolielämää. Eikö ole olennaista mistä ja mitä he päättävät?

Risto Uimonen puhuu kirjassaan Median mahti megafonivaikutuksesta. Mediakohua ei synny, jollei ole aihetta, joka järkyttää ja vetoaa tunteisiin. Media tarvitsee suuret otsikot pitääkseen mielenkiinnon yllä. Päiviä ja viikkoja kestävä rummutus muokkaa yleisön käsitykset median tulkinnan mukaiseksi. Uimonen on huolissaan, koska kohu voi sokaista median ja samaan aikaan isoja päätöksiä voi livahtaa ohi ilman riittävää yhteiskunnallista keskustelua.

Millaisia ovat otsikoihin kelpaamattomat poliitikot? Yksityisyytensä säilyttävät puurtajapoliitikot eivät ole mediaseksikkäitä ja vielä vähemmän heidän näkemyksensä kuntataloudesta.

Nuoriso haluaa mediaan töihin, mutta ei politiikkaan. Media-ala on ollut vuosia suosittu ja yksi perustelu on julkisuus. Mutta keitä me saamme politiikkaan? BB-talon tähtiäkö, jotka eivät pelkää julkisuutta?