Pieksämäki ja Hakunila

Olipa kerran ja yhä edelleenkin on olemassa lehti, jonka nimeä en mainitse (LJNEM). Vuonna 1995 se julisti tilastotietoja reippaasti yhdistellen, että Pieksämäki on Suomen onnettomin kaupunki. Laman runtelemalle Pieksämäelle jutusta tuli kymmenen vuoden trauma. Lähes puolen miljoonan levikillä ilmestyvän lehden toimitus piti tempaustaan leikkimielisenä hupailuna.

Kuinkahan makeasti toimitusta nauratti, kun 22. marraskuuta ilmestynyttä kolmen sivun pakettia Vantaan Hakunilasta kasattiin.

Maahanmuuton paikallisista seurauksista puhuvat muutamat ostarin kuppilassa olutta särpivät seniorit. Tilastolähteillä viitataan Ruotsin ongelmalähiöihin. Maahanmuuttajia ei haastatella ollenkaan. Eikä nuorisoa, opettajia, poliiseja, päiväkotien väkeä tai muita tavallisia työssäkäyviä.

Jotkut haastateltavat puhuvat tulokkaista kuin apinoista. LJNEM:n toimituksen sisäinen määräys kuvattavien nimistä kuvatekstissä ei näytä koskevan kaikkia tummaihoisia. Se jää kertomatta, että ikääntyvän kantaväestön muutto nuoruutensa lähiöistä on ilman mamujakin pääkaupunkiseudulla yleinen ilmiö.

Tämä lehti, jonka nimeä en edelleenkään mainitse, paljasti sensaatiomaisesti viikkoa myöhemmin, että toimittaja oli käyttänyt jutussaan näkökulmaa. Mikähän näkökulma sopisi seuraavan aiheeseen?

Helsingin Kulosaaressa eri suunnilta tunkeutuneet maahanmuuttajat ovat miehittäneet useita kortteleita. Postilaatikoissa on outoja nimiä, lipputangoissa vieraita värejä. Tietääkö toimitus, että nämä ulkomaalaiset vaanivat kantaväestöä turva-aitojen ja valvontakameroiden takaa!