Hejsan, Finland
Pohjanlahden tällä puolen asuu ahkera ja luotettava kansa, jota Ruotsin media kohtelee muiden kansojen vertaisena – silloin kun ehtii siitä kiinnostua.
Pohjoismaiden suurimman ja Euroopan kolmanneksi suurimman talouslehden Dagens Industrin julkaisema Weekend-liite tarjoaa perjantaisin puheenaiheita työpaikkojen kahvipöytiin kautta Ruotsin. Marraskuun viimeisessä Weekendissä täkynä oli juttu ulkoministeri Alexander Stubbista. Stubb ei tehnyt haastattelussa suuria poliittisia avauksia, ei suuremmin kajonnut maailman raakuuksiin eikä heitellyt kiviä mihinkään suuntaan. Hänestä oli tehty urheilullisen aktiivinen europoliitikko.
Yhtä näyttävästi Dagens Industrin sivuilla ovat viime aikoina esiintyneet Helsinki-trilogiansa päätökseen saanut kirjailija Kjell Westö ja talouselämän huippuvaikuttaja, ministeri Christoffer Taxell.
Tällaista julkisuutta Suomen maabrändin rakentajat varmasti rakastavat.
Varsinkin taloudesta, kansainvälisestä politiikasta ja yhteiskunnallisista oloista uutisoitaessa Suomi esitetään naapurin tiedotusvälineissä yhtä modernina kansakuntana kuin muut Pohjoismaat. Kliseet viinanhuuruisten ja väkivaltaisisten alkuihmisten maasta taitavat olla vahvempia kotimaisissa toimituksissa.
Ruotsin Helsingin suurlähetystön lehdistö- ja kulttuurineuvos Anders Eriksson oli mukana, kun muutos naapurin mediassa alkoi. Näköalapaikan tarjosi asema Ruotsin radion Suomesta ja Baltiasta raportoivana kirjeenvaihtajana:
”Kaikissa Suomen viranomaisten infoissa suomalaiset toimittajat olivat aina kysyneet, miten asia on hoidettu Ruotsissa. Sitten 1990-luvun alkuvuosina Nokia alkoi esitellä parempia tuloksia kuin Ericsson. Ilmiö herätti erittäin suurta kiinnostusta ruotsalaisissa tiedotusvälineissä. Tietenkin Suomea koskevaan raportointiin vaikuttivat myös maiden liittyminen Euroopan unioniin ja elinkeinoelämän yhteistyön tiivistyminen. Televiestintä, metsäteollisuus, pankit ja mediakonsernit ovat laajenneet yli rajojen.”
Samoihin aikoihin Helsingissä vaikutti myös Dagens Industrin Mosse Wallén. Hän työskentelee nyt päätoimituksessa Tukholmassa, mutta säilytti vanhan kansalaisuutensa ja on kirjoilla Maarianhaminassa.
”Kun kaikki 1980-luvulla Suomessa rakennettu oli mennyt lamassa hajalle, Nokia nousi ja samalla kohosi suomalaisten itsetuntokin. Silloinen päätoimittajamme Hasse Olsson oli hyvin tyytyväinen minuun, kun hommasin haastattelun Jorma Ollilalta. Olsson silti muistutti isällisesti, etteivät suomalaiset tule milloinkaan olemaan isompia kuin Ericsson.”
”2000-luvulla Suomesta on tullut ruotsalaisen median silmissä aika normaali maa. Ennen hieman monimutkaiselta tuntuneessa naapurissa on kansainvälisesti menestynyt koulujärjestelmä, hieman ruotsalaisesta poikkeava yrityskulttuuri ja joskus vähän hankalia, mutta toisinaan myös loistavia yritysjohtajia”, Mosse Wallén sanoo.
Anders Erikssonin mukaan suomalaiset esitetään Ruotsin mediassa usein luotettavina. Tähän on talousjournalismin havaintojen lisäksi vaikuttanut se, että hyvin monilla Ruotsissa on kokemuksia jo useammasta suomalaisten siirtolaisten sukupolvesta. Sitä paitsi nuoremmat ruotsinsuomalaiset ovat hyvin vahvasti integroituneet yhteiskuntaan, opiskelleet ja puhuvat ruotsia äidinkielenään.
Suomalaisuus tuntuu siis olevan hyvässä kurssissa ruotsalaismediassa – silloin kun se siinä ylipäänsä näkyy. Naapurin viestimet nimittäin ovat kiinnostuneet Suomesta paljon vähemmän kuin meikäläiset Ruotsista.
Eron havaitsee sekä mittaamalla palstamillejä ja ohjelma-aikoja että vertaamalla toimitusten satsauksia.
Esimerkiksi Tukholman suurilla sanoma-, iltapäivä- ja talouslehdillä ei ole yhtään päätoimista kirjeenvaihtajaa Helsingissä. Ruotsin radion Suomesta vastaava toimittaja hoitaa myös muita Pohjoismaita ja Baltiaa. STT:n yksi ulkomaantoimittaja on myös ruotsalaisen TT:n kirjeenvaihtaja. Tukholman suurten lehtien toimituksia avustaa Suomesta sivutoimisesti kolme Hufvudstadsbladetin toimittajaa.
Suomalaisten Tukholmaan lähettämistä kirjeenvaihtajista saisi jalkapallojoukkueen.
Syy ei ole niinkään Suomen vähäinen merkitys, vaan aikojen ja tapojen muutos. Ruotsalaisetkin ovat karsineet verkostojaan kaikkialla, joten niukka on tukholmalaistoimitusten kirjeenvaihtajien luku muissakin Pohjoismaissa. Online-ajan uutiset tulevat verkkoon välittömästi ja jopa helpommalla, kun niiden tekijät naputtelevat päätteitään Tukholmassa.
”Ruotsalaisten ja suomalaisten keskinäistä kiinnostusta verrattaessa on muistettava yksi tärkeä asia: pikkuveli tietää aina isosta veljestään enemmän kuin tämä hänestä. Pienellä on myös suurempi mielenkiinto isomman asioihin. Mutta uskon myös, että ruotsalainen lukija on kiinnostuneempi Suomesta kuin ruotsalaiset päätoimittajat”, Wallén sanoo.
Ruotsissa on aina ollut merkittäviä maastamme innostuneita – ”finlandsgalna” – journalisteja. Lisäksi suomalaiset ja suomenruotsalaiset kollegat etenevät jatkuvasti avaintehtäviin naapurissa. Hannu Olkinuora Svenska Dagbladetissa ei jäänyt ainoaksi esimerkiksi. Dagens Industrin johdossa on äskettäin aloittanut Pietarsaaresta maailmalle lähtenyt Peter Fellman. Ruotsin neljänneksi suurimman aamulehden, malmölaisen Sydsvenskanin politiikan päätoimittaja on suomalainen Heidi Avellan, joka vaikuttaa myös Hufvudstadsbladetin hallituksessa.
Median kiinnostus toisia maita kohtaan ei ole maaottelulaji, mutta urheilu on aihealue, jolta ruotsalaiset toimitukset julkaisevat päivittäin Suomea koskevia uutisia. Lahden MM-hiihtojen dopingskandaali nousi Ruotsin viestimiin sata kertaa nopeammin kuin viime kesän vaalirahoitusjupakka. Yhtä pian se kyetään kaivamaan koipussista vieläkin.
Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat vetivät paikalle paljon ruotsalaisjournalisteja. Uutisarvo ratkaisi eli tilanne olisi ollut sama, jos nämä veriteot olisi tehty Norjassa tai Tanskassa.
Suomen sodan 200-vuotisjuhlintaan liittyvän julkisuuden huipentuma oli Expressenin kulttuuriosastossa julkaistu viisiosainen teemasarja. Toimittaja-kirjailija Jesper Högström tutki Suomen ja Ruotsin eroja, hankkiutui Joensuuhun, selvitti suomalaisten ja venäläisten välejä sekä käsitteli meidän suhdettamme historiaamme.
Yksi Högströmin jutuista avarsi suomenruotsalaisuutta pitkälti ruotsinkielisen Pohjanmaan kautta. Suomenruotsalaisuus onkin usein kohde tai ainakin näkökulma, jonka Suomeen tulevat ruotsalaiset journalistit valitsevat.
”Kieli vaikuttaa paljon. On helpompi tehdä juttua Suomessa, kun kielimuurista ei tarvitse välittää. Samoin kontakteina käytetään luontevammin suomenruotsalaisia kollegoja. Sisällön kannalta tällä on luonnollisesti merkitystä. Tukholman lehtien uutiset Suomesta olisivat toisenlaisia, jos niitä kirjoittaisivat Aamulehden eivätkä HBL:n toimittajat”, lehdistö- ja kulttuurineuvos Anders Eriksson sanoo.
Kukaan tähän juttuun nimellään tai taustatietoja varten haastelluista ei kuitenkaan usko, että Ruotsin valtamediaan syötettäisiin tarkoitushakuista ja vääristelevää suomenruotsalaista agendaa.
”Aniharva ruotsalainen pystyy kirjoittamaan sanan Outokumpu oikein, mutta muutenhan se mikä Suomesta kerrotaan, on yleensä totuudenmukaista. Tendenssimäinen kirjoittelu ei menisi läpi kunnianhimoisissa ruotsalaistoimituksissa. Kiinnostus suomenruotsalaisuutta kohtaan on johtunut myös siitä, että Ruotsissa keskustellaan suomen asemasta vähemmistökielenä”, Mosse Wallén sanoo.
Suomalaisilla on parempi käsitys Ruotsin yhteiskunnasta ja myös tavallisten ruotsalaisten arjesta kuin medelsvenssoneilla suomalaisten elämänmenosta. Ruotsalaisviestimien kuva Suomesta muodostuu usein politiikan ja talouden ylärakenteiden kautta. Toki muutakin kerrotaan.
”Ruotsalaiset ovat lähes aina kiinnostuneita asioista, joissa Suomi on edennyt pitemmälle. Sellainen ihme on esimerkiksi ammattikorkeakoulu. Tänne tultuani kirjoitin paljon vuorotteluvapaajärjestelmästä, joka lainattiin väliaikaisesti Ruotsiinkin. Ja kun laatuviikkolehti Fokus perustettiin, pääsin kirjoittamaan sata vuotta vanhemmasta suomalaislehdestä nimeltä Suomen Kuvalehti”, Suomessa 13 vuotta asunut, kielen oppinut ja lopulta kaksoiskansalaisuuden hankkinut freetoimittaja Sören Viktorsson kertoo.
Viktorssonin asiakkaina on suuria ammatti-, järjestö- ja erikoislehtiä LO-tidiningenistä Skolvärldeniin ja Finansvärldenistä Journalisteniin.
Monille olisi varmasti mannaa Ilkka Malmbergin ruotsalainen versio, joka hyppää Saabiinsa ja kiertää pari viikkoa maaseutuamme tehden perusteellisia reportaaseja suomalaisesta elämäntyylistä.
”Se on tosi hienoa työtä, jota Ruotsissa ei oikein näe. Kieli on varmaankin yksi este. Olen minäkin huomannut, että suomea puhumalla ihmisiin saa ihan eri kontaktin. Yleensä pyrin välttämään Suomeen liittyviä kliseitä, mutta olen toki kirjoittanut saunasta. Ja yhden jos toisenkin tangoartikkelin olen myös tehnyt”, Sören Viktorsson sanoo.
Maabrändien rakentelussa yritetään vaikuttaa myös ulkomaisiin tiedotusvälineisiin. Sitä työtä suomalaiset ovat toki tehneet jo kauan ennen brändiryhmiäkin.
Suomen Tukholman suurlähetystö järjesti viime kesänä merkittävän journalistivierailun. Kahdeksan ruotsalaisen päätoimittajan ja päällikön ohjelmaan Turussa ja Helsingissä sisältyi tärkeiden henkilöiden tapaamisia presidentti Tarja Halosesta muihin silmäätekeviin. Kuinka ollakaan, tavattujen listalla olivat myös ulkoministeri Stubb ja talousvaikuttaja Taxell.
”Näiden vierailujen on oltava tehokkaita työmatkoja, joilla tarjotaan journalistisesti kiinnostavaa tietoa ja kontakteja. Meidän osamme on järjestää yhteydet ja käytännön järjestelyt. Ruotsalaiset maksavat aina kulunsa itse. Matkan anti ratkaisee, halutaanko kohdatuista asioista ja ihmisistä tehdä juttuja ja ohjelmia”, Tukholman suurlähetystön lehdistöneuvos Cita Högnabba kertoo.
