A-lehdet jättikorvauksiin
Se oli kuin joululahja Roland Weckströmille. Hän on Tuulilasin pitkäaikainen mutta entinen uusien autojen testaukseen erikoistunut toimittaja.
Entinen tuulilasilainen Weckströmistä tuli, kun A-lehdet irtisanoi hänet ja 16 muuta toimittajaansa taloudellisista ja tuotannollisista syistä vuonna 2007.
Helsingin käräjäoikeus katsoi 17. joulukuuta 2009, että irtisanomisista oikeuteen valittaneet Weckström ja kolme hänen kollegaansa olivat saaneet potkut laittomasti.
”Päätös oli ainoa oikeudenmukainen”, Weckström sanoo puhelimessa loppiaisaattona.
”Sekä perustelut että A-lehdelle tuomitut korvaukset tuntuvat oikeilta.”
Weckströmille määrättiin korvattavaksi 18 kuukauden palkka. Oikeus katsoi, ettei yhtiöllä ollut asiallisia taloudellisia syitä irtisanoa toimittajiaan. Irtisanomisvuonna 2007 A-lehdet -konsernin vertailukelpoinen liikevaihto kasvoi neljä prosenttia. Tulos ennen veroja oli noin 6,3 miljoonaa euroa. Tuulilasi on aina ollut taloudellisesti kannattava lehti.
Oikeudessa käytiin myös läpi tukku erilaisia A-lehdissä auenneita tehtäviä, joita ei ollut tarjottu oikeuteen valittaneille toimittajille. Käräjäoikeus katsoi, ettei työnantaja osoittanut, miksei irtisanottuja olisi voinut palkata niihin tai kouluttaa niihin sopiviksi.
Oikeuden mukaan työnantaja saa tehdä ”toimintaansa koskevia liikkeenjohdollisia päätöksiä”, vaikka tulos on voitollinen.
Mutta mitä voitollisempaa tulosta yritys tekee, sitä hankalammaksi irtisanomistarpeen todistaminen oikeuskirjallisuuden mukaan käy, käräjätuomari Susanne Möller toteaa tuomion perusteissa.
Neljälle toimittajalle yhtiö joutuu korvaamaan 10–22 kuukauden palkkaa vastaavat summat, yhteensä yli 225 000 euroa. Toimittajien oikeudenkäyntikuluja koituu maksettavaksi yli 60 000 euroa.
Weckström osasi kuitenkin pidätellä riemuaan päätöksen luettuaan.
”Pidin melko varmana, että A-lehdet valittaa siitä.”
Ja niin A-lehdet tekeekin. Yhtiön toimitusjohtaja Olli-Pekka Lyytikäinen pitää käräjäoikeuden ratkaisua ”yksipuolisena”.
”Päätös on kova ja kohtuuton sekä korvausten määrän että perustelujen suhteen. Valitamme siitä hoviin”, Lyytikäinen sanoo.
”Jos päätös jää lainvoimaiseksi, tulee mieleen, onko mitään mieltä yrittämisessä ylipäänsä ja työllistämisessä erityisesti.”
A-lehdet vetosi siihen, että vaikka yhtiön tulos oli sinänsä voitollinen, sen kannattavuus oli heikompi kuin kilpailijoilla. Käräjäoikeus katsoi, että A-lehdissä oleva työ oli näiden neljän toimittajan kohdalla vähentynyt, koska oli siirrytty freelancereiden käyttöön.
”Mutta oikeus antoi merkitystä – aivan oikein – sille, että näyttöä kustannussäästöjen syntymisestä ei kuitenkaan esitetty. Lisäksi työnantaja selvästi laiminlöi työsopimuslakiin perustuvan uudelleensijoitus- ja koulutusvelvoitteensa”, Journalistiliiton työehtoasiamies, varatuomari Marianne Leskinen sanoo.
”Toivon, että jatkossa vastaavissa tilanteissa yrityksissä otettaisiin uudelleensijoitusvelvoite tosissaan, sillä irtisanotuilla toimittajilla oli tässäkin tapauksessa työhaluja ja työnantajalla työtä.”
Leskinen toivoo työnantajien ymmärtävän, että uudelleensijoitusta koskeva työsopimuslain pykälä on voimassa olevaa oikeutta, jota pitää noudattaa.
”Pykälä ei siis ole tes-asiamiehen mielipide tai irtisanotun toiveajattelua.”
Toimitusjohtaja Lyytikäinen sanoo, että vaikka varsinaisten johtopäätösten aika on vasta lainvoimaisen tuomion jälkeen, yrityksessä on syytä pohtia, miten yhteistoimintatilanteissa toimitaan.
A-lehtien pääluottamusmiehen Paavo Martikaisen mukaan pitäisi erityisesti pohtia sitä, kuinka huonosti yrityksellä on mentävä, jotta taloudelliset ja tuotannolliset syyt täyttyvät.
”Nyt yt-neuvottelut voidaan helposti käynnistää, vaikka voiton osuus liikevaihdosta olisi pitkälti toistakymmentä prosenttia”, Martikainen sanoo.
Työehtoasiamies Leskinen sanoo, että Journalistiliitolla on ollut yt-asioissa koko ajan tiukka linja: mahdollisten irtisanomisperusteitten olemassaolo tutkitaan perin pohjin ja uudelleensijoittamista seurataan aktiivisesti.
”Tässäkin tapauksessa oikeuskäsittely alkoi pari vuotta irtisanomisten jälkeen, jolloin oli saatu selvitystä asioista, jotka vielä irtisanomishetkellä olivat epäselvät.”
Paavo Martikainen kertoo, että A-lehtien henkilöstössä uutinen käräjäoikeuden tuomiosta on aiheuttanut ”myönteistä vipinää”.
”A-lehdet on kuitenkin voittoisa, taloudellisesti menestyvä yhtiö, jossa on ollut vapaita työpaikkoja haettavina”, Martikainen sanoo.
”Kiinnitin itse huomiota korvaustasoon, joka on nyt ollut asteikon yläpäästä. Varmasti yritykset alkavat miettiä, minkä hintaisiksi irtisanomiset taloudellisista ja tuotannollisista syistä tulevat, kun irtisanomisajan palkka ei riitä.”
Suurimman korvauksen, 22 kuukauden palkkaa vastaavan summan, saa nainen, joka irtisanottiin puoli vuotta ennen eläkeikää, mitä käräjäoikeus piti ”erityisen loukkaavana”. Hän ehti palvella A-lehtiä 33 vuotta.
Roland Weckström on syntynyt 1955, ja hän ehti olla A-lehtien palveluksessa 20 vuotta. Hänellä on vaimo ja kaksi teini-ikäistä lasta. Toissa vuonna hänellä oli jonkin verran free-töitä, mutta sitten nekin vähenivät.
”Olin koko viime vuoden työtön”, hän kertoo.
”Kuten kaikki tietävät, nyt on tiukat ajat.”
Vielä ei ole varmaa, saako Weckström noin 50 000 euron korvauksensa.
”Tämä löysässä hirressä roikkuminen on henkisesti hyvin raskasta.”
