Kaaos Kööpenhaminassa

Joulukuun 14. päivä, maanantaiaamu. Kalevan toimittaja Markku Heikkilä seisoo jonossa Kööpenhaminan Bella Center -konferenssikeskuksen edessä. Koko syksyn rummutetun YK:n ilmastokokouksen toinen viikko on alkamassa.

Useimmat toimittajat ovat saapuneet paikalle nyt – mahdollisimman väärään aikaan. Jonoa on satoja metrejä, koska Bella Centeriin mahtuu vain 15 000 ihmistä, mutta järjestäjät ovat rekisteröineet väkeä ainakin puolet enemmän.

Heikkilä jonottaa kahdeksan tuntia ja seuraavana päivänä viisi. Kylmäkin on.

”Maanantaina tein päivän juttuni jonottamisesta. Eihän minulla ollut käsitystä kokouksen tapahtumista. Se oli varmasti luettu juttu”, hän kertoo.

Kalevan pääkirjoitustoimittajana työskentelevä 48-vuotias Heikkilä on vastaavien kokousten veteraani. Kööpenhaminan kokousta valmistelleessa Puolan Poznanin kokouksessa hän oli ainoa suomalaistoimittaja.

Kööpenhaminasta hän kirjoitti joka päivä uutisjutun kahdeksaan maakuntalehteen ja Kalevan nettisivuille blogia. Lehtijuttujen sapluuna on tiukka: 3 000 merkkiä ja pieni kainalo.

”Se riittää. Tällaisissa tilanteissa tulee helposti kokoussokeus. Nämä asiat eivät kuitenkaan kotona olevia kiinnosta niin paljon kuin täältä käsin luulisi.”

Kokouskeskus Bella Centerissä toimittajien toinen koti on mediakeskus. Keskuksessa on iso huone täynnä pitkiä pöytiä, joiden ääressä työskentelee satoja toimittajia. Isoilla medioilla on mediakeskuksessa omat huoneensa. Osa suorista tv- ja radiolähetyksistä tehdään niille varatuissa pienissä kopeissa – osa kaiken hälinän keskellä.

Ylen ulkomaantoimittaja Jaana Kanninen, 55, saapui Kööpenhaminaan jo kokouksen alkuvaiheessa. Hän tekee suoria pätkiä ja haastatteluja Ylen radiouutisiin ja kirjoittaa nettisivuille.

Kanninen teki ensimmäisen ilmastojuttunsa jo vuonna 1985, kun asiasta ei vielä tiennyt juuri kukaan. Nyt hänen puhelimensa soi koko ajan, kun vuosien varrella tutuiksi tulleet ihmiset tarjoutuvat haastateltaviksi.

Kanninen kokee, että Kööpenhaminan kokous on huipennus hänen tähänastiselle työlleen ilmastotoimittajana.

”Pari vuotta sitten ilmastonmuutoksesta tuli ihan oikea uutinen, ja siitä tietävät jo monet. Toivon, että taloustoimittajatkin kiinnostuisivat aiheesta enemmän, sillä rahastahan tässä on pitkälti kyse.”

Torstaina Bella Centerissä alkaa olla jo melkoinen vilinä. Käytävillä on kansalaisjärjestöjen pieniä mielenilmauksia. Välillä ohi menee tärkeitä henkilöitä toimittajien ja kuvaajien ympäröiminä.

Perjantaina paikalle saapuu Yhdysvaltain presidentti Barack Obama, jonka saapuminen sähköistää tunnelman. Hänen puheeseensa pettyvät kaikki, jotka ovat toivoneet kokoukselta suuria päätöksiä. Obama ei lupaa mitään uutta, mikä ihmetyttää Markku Heikkilää.

”Tuntuu, että Obama piti puheensa ennen kaikkea tv-yleisölle kotimaassaan. Kokoustunnelmaan hän ei reagoinut.”

Kokouksen lopusta tulee outo show, josta kerrotaan legendoja pitkään. Pieni osa maista painuu suljettujen ovien taakse eivätkä ulkopuolelle jääneet tiedä missä mennään. Kaikki kokouksen prosessin periaatteet unohtuvat, eikä konsensukseen edes pyritä. Moni toimittaja roikkuu paikalla aamuyöhön.

”Se perjantai oli ihan hullu päivä. Tein sen vuorokauden aikana noin kymmenen suoraa lähetystä, ja adrenaliinitasot olivat korkealla. Kaikki oli kaoottista, mutta sellaiset hetket ovat myös ihania”, Jaana Kanninen kertoo.

STT:n ulkomaantoimittaja Maria Rosvall on kansainvälisten kokousten ensikertalainen. Hänelle kaikki on uutta ja ihmeellistä. Hyvästä valmistautumisesta oli kuitenkin paljon apua. Rosvall teki koko syksyn juttuja ilmastonmuutoksesta. Kokouksesta hän teki joka päivä lehtien käyttöön pääjutun. Lisäksi hän kirjoitti kommentteja, taustahaastatteluja ja jutun kööpenhaminalaisten tunnelmista. Ensikertalaiselle isossa kokouksessa toimiminen oli välillä turhankin jännittävää, mutta matka oli hyvin opettavainen.

”Opin etenkin epävarmuuden sietämistä. Nyt hahmotan YK-kokousten toimintaa paremmin”, hän kertoo kokouksen päättymisen jälkeen.

Bella Centerin ulkopuolelle hän ei juurikaan ehtinyt. Suomen presseissä hän kävi päivittäin.

”Jos olisin voinut jalkautua, aiheita olisi varmasti ollut muuallakin, mutta olin STT:ltä ainoa. Kotitoimituksesta sain toki tukea koko ajan.”

Hän neuvoo vastaavaan tilaisuuteen lähteviä varaamaan kaikkeen enemmän aikaa kuin luulisi tarvittavan.

Markku Heikkilä miettii kokouksen jälkeen, mitä kokouksesta jäi käteen.

”En vieläkään oikein tiedä, mitä kokouksen lopussa tapahtui. Saavutettu paperihan on surkea, mutta on vaikea sanoa, onko tämä koko totuus.”

Hän lukee ääneen Turun Sanomien sivuilta tullutta palautetta, jossa lukija kiittää Heikkilää erittäin kiinnostavasta raportoinnista.

”Tällaista on hieno saada. Kai sitten onnistuin”.