Kylmää harkintaa Sello-uutisoinnissa
Tutkijan mielestä Sellon joukkomurhan uutisointi oli asiallista, mutta turnausväsymys näkyy lopputuloksessa.
Kun lintukoto-Suomessa tapahtuu runsaan kahden vuoden sisään kolmas joukkosurma, mieleen nousee väkisinkin kysymys, alkaako joukkosurmauutisointi hoitua jo rutiinilla.
Jokelan ja Kauhajoen tapausten mediaselvityksiin osallistunut tutkija Kari Koljonen Tampereen yliopistosta arvioi Sello-uutisoinnin perussuoritukseksi, joka ei herättänyt erityisen voimakkaita tunteita.
”Varsinkin aluksi käsittelytapa tuntui rutiininomaiselta, jopa kliiniseltä. Uutiskoneisto ei ehkä ollut mediataloissa uudenvuoden takia rasvatuimmillaan”, hän arvioi.
Nyt toimittajat pitivät riittävän etäisyyden asianomaisiin.
”Uhrien omaisia ei lähdetty metsästämään heti. Ero on suuri verrattuna 2000-luvun alkuun, jolloin toimittajat harrastivat kuolemankoputuksia marssimalla kukkapuskan kanssa suoraan läheisensä menettäneiden ovelle”, Koljonen pohtii.
Silminnäkijöitä taas lähestyttiin rohkeammin kuin esimerkiksi Kauhajoella. Sellon henkilökunnan ja asiakkaiden kanssa toimittiin yhteistyössä.
Koljosen mielestä erilaisia näkökulmia oli Sello-uutisoinnin jälkeen vähänlaisesti.
”Koulusurmien yhteydessä näkökulmat pengottiin perusteellisesti, joten uutta on vaikea keksiä. Saa nähdä, riittääkö medialla Sellon tapauksessa paukkuja aiheen jatkokäsittelyyn kunnolla. Ehkä jonkin sortin turnausväsymystä on ilmassa”, Koljonen arvelee.
Toimituksissa väsähtämiseen ei uskota.
”Sekä Sellon uhrien että tekijän taustat selvitettiin kattavasti, ja faktojen lisäksi käsittelimme paljon tunnepuolta”, Iltalehden toimituspäällikkö Mikko Heino summaa.
”Enemmän sisältöihin vaikutti se, että tapaus sattui päivänä, jolloin ei tehty printtilehteä. Netti, tv ja radio keskittyivät faktoihin; lehden puolella panostimme taustoihin ja tunnelmiin.”
Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Kaius Niemi yhtyy näkemykseen.
”Jos lehti olisi ilmestynyt perjantaina (uudenvuodenpäivänä), se olisi näyttänyt toiselta kuin lauantaina. Samasta syystä uutisoinnin volyymi oli pienempi kuin Jokelan tai Kauhajoen tapahtumia seuranneiden päivien lehdissä”, hän sanoo.
”Nyt pystyimme suunnittelemaan tarkemmin printtilehden kerrontatapoja ja kokonaisuutta. Esimerkiksi tekijän henkilökuvan rakensimme teemoittain ja mietimme tarkkaan kuvavalintoja.”
Uuden Suomen uutispäällikön Jenni Tammisen mukaan maltillisempi linja saattoi johtua siitä, että läksyt on opittu.
”Aiemmissa tragedioissa osa mediasta sortui revittelyyn. Nyt ehkä toimittiin tietoisesti harkitummin”, hän miettii.
Sello-tapauksen käsittely poikkesi kouluampumisista monessakin mielessä.
”Tunnelatausta ei aistinut toimituksessa yhtä paljon. Vaikea sanoa, oliko syynä kokemuksen karttuminen kriisiuutisoinnissa, teon kohdistuminen aikuisiin nuorten sijasta vai se, ettei tekijä tällä kertaa hakenut netissä narsistista huomiota hirmutyölleen”, HS:n Niemi pohtii.
Uudessa Suomessa ero näkyi etenkin lukijakommenteissa, jotka ovat lehden keskeinen elementti.
”Joukossa oli hyvin vihamielisiä tunteenpurkauksia, jotka kohdistuivat maahanmuuttoon. Poliisin mukaan tekijä myös valitsi uhrinsa. Niinhän ei ollut Myyrmannissa, Jokelassa tai Kauhajoella”, Tamminen muistuttaa.
Niemen mielestä tärkeintä on, että toimitukset muistavat tarkkailla omaa asennettaan rankkoihin uutisiin.
”Vaikka kokemusta on tullut, herkkyys on säilytettävä. Faktojen rinnalla on kerrottava tunteista ja siitä, kuinka tuhoisia tällaiset tapahtumat ovat yhteisöille.”
Iltalehden Heino painottaa samaa.
”Ei tällaisiin uutisiin koskaan totu, eikä saa tottua. Kriisiuutisointi ei muutu helpoksi tai rutiiniksi, sillä jokainen tapaus on omansa.”
