Langettava päätös yhä häpeäpaalu

”Kannustavaa ja positiivista”, kuvailee helmikuussa JSN-pestinsä aloittava Risto Uimonen palautetta, jota Kalevan ex-päätoimittajalle ja tietokirjailijalle on ropissut nimityksensä tiimoilta.

Uimosen nimitys oli yksi joulunaluspäivien mediatapahtumista, vaikkei uuden puheenjohtajan nimi enää julkistushetkellä juuri ketään alalla toimivaa yllättänytkään.

”Lautakasakohu taisi tuoda JSN:lle kerralla enemmän medianäkyvyyttä kuin kaikki sen aiemmat päätökset yhteensä. Valitettavasti vain kovin ikävässä valossa”, Uimonen harmittelee.

Draaman loppunäytöksen jälkeen moni on kyseenalaistanut JSN:n toimintakyvyn nykykokoonpanossa. Osalla jäsenistä kiehahti, kun ilmeni, että tuleva puheenjohtaja oli ennen nimitystään kritisoinut Ylen lautakasajutun lähteiden käyttöä nähdyssä muodossa.

Uimonen ei kuitenkaan usko, että hankauksia syntyy. Kokoonpanomuutosten suhteen Uimonen on puheissaan kuitenkin varovainen. Hän korostaa, että jäsenten toimikausi on kolmivuotinen, joten neuvostoon on luvassa uusia nimiä seuraavan kerran vuoden 2011 alussa.

Vaikka JSN antoi Ylelle Matin talot -ohjelmasta puhtaat paperit, pitäisi episodista koko toimialalla ottaa oppia. Laatujournalismia ei synny liukuhihnalta, ja katse pitäisi määrän sijasta suunnata sisältöön ja sen luotettavuuteen.

Samalla kannattaisi katsoa myös Journalistin ohjeita. Uimosen mielestä ne ovat pienestä hienosäätötarpeestaan huolimatta edelleen ajankohtaisia.

”Jos toimii Journalistin ohjeiden mukaan, ei ole pelkoa JSN:stä ja langettavasta päätöksestä.”

Neuvoston kannanottoja on alan ulkopuolella arvosteltu jo pitkään hampaattomiksi. Moni on vaatinut rinnalle esimerkiksi taloudellisia sanktioita.

Uimonen ei idealle lämpene. Hänen mielestään nykyinen itsesääntelyjärjestelmä on täysin toimiva.

”Langettava päätös on alan sisällä edelleen sellainen häpeäpaalu, johon yksikään toimitus ei halua tietoisesti roikkumaan. Kyse on myös median omasta uskottavuudesta lukijoiden, kuuntelijoiden ja katselijoiden suuntaan. Sen menettämiseen ei varmasti yhdelläkään yhtiöllä ole varaa”, Uimonen tähdentää.

Työ- ja tiedotussarkaa riittää paitsi medialle myös JSN:lle itselleen. Journalistin ohjeiden periaatteita ja vaikutuksia pitäisi riittävästi avata kadunmiehelle. Lautakasakiistassa on käytetty paljon ammattijargonia, mikä ei välttämättä ole auennut suurelle yleisölle.

”Monikohan suomalainen esimerkiksi oivaltaa, että toimittajan lähdesuojalla tarkoitetaan nimenomaan tietolähteen, ei suinkaan toimittajan suojaamista”, Uimonen huomauttaa.

Kalevallekin sattui Uimosen päätoimittajakaudellaan yksi journalistinen ”työtapaturma”. JSN:n langettavan päätöksen jälkeen toimitus lisäsi avoimia keskusteluja ja sisäistä tiedonkulkua. Kuumemmista työn alla olevista uutisaiheista välittyi aina tieto myös päätoimittajalle.

”Painotin esimiehenä, että tavallisen toimittajan ei kannata ottaa työssään ylenpalttisia riskejä sankarijournalismin eteen. Käräjöinti on kallista ja siihen on paremmin varaa hyvätuloisella päätoimittajalla.”

Julkisen sanan neuvoston päätöksistä noin kolmannes on ollut viime vuosina langettavia. Prosenteilla laskien määrä tuntuu suurelta, mutta tilastoja voi tulkita myös toisin päin. Entistä useammin näkemyserot kuitataan vastineella. JSN:n pöydälle päätyvät lähinnä hankalammat tapaukset.

Luvut kutistuvat entisestään, kun ne suhteuttaa päivittäin julkaistavien juttujen määrään. Se on nettilehdet mukaan lukien aivan toista luokkaa kuin takavuosina.

”Toivon tietysti, ettei kanteluita jätetä tekemättä sen takia, että koko prosessi koetaan lopputuloksen kannalta turhaksi.”