Meidän mökissä

Kustannusalalla operoi perheyritys, jonka lehtivalikoiman keihäänkärkituote perustettiin jo 1930-luvulla. Sen myymisestä maksetut palkkiot olivat monelle pula-ajan työttömälle tuntuva apu.

Nykyään naurissaarimaan vartijoina ovat kolmannen polven omistajat. Heidän firmansa pääkallonpaikalta on suora meriyhteys Viroon. Lehtitietojen mukaan ruorijuoppoja kyttäävä poliisi on joskus häirinnyt ikävästi kustantajatason veneilyharrastusta.

Vuonna 2007 kamalan kadon – voittomarginaali jäi hädin tuskin nollan yläpuolelle! – säikäyttämät kustantajasisarukset oivalsivat lehtitalon käytävillä lampsivan liikaa väkeä. Kun sellaista tapahtuu, ei perheyrittäjä voi hyvin. Niinpä firmansa kauneutta ja terveyttä vaalineet kustantajat ulkoistivat yli 30 henkeä työttömiksi.

Irtisanomisista ei jäänyt hyvä maku. Potkituissa oli eräskin taloa 33 vuotta palvellut yli kuusikymppinen madame, jonka sydän on monen mielestä puhdasta jadea. Eläke odotti jo ovella, kun soundi työnantajan kellossa muuttui.

Rasitteeksi käynyt kanttura paiskattiin menemään niin että viherpiha vaan pöllysi. Ei luovutettu kultakelloa toimitalon aulan suuren avotakan edustalla eikä vilkutellut amisviiksinen toimitusjohtaja empaattisesti autonsa tuulilasin takaa.

”Ei meidän talossa ole varaa pitää yhtään ylimääräistä Eevaa paratiisia hävittämässä!” imagestaan piittaamaton kustantajatrio tuntui ajattelevan.

Dialogia jatkettiin neljän irtisanotun osalta Helsingin käräjäoikeudessa. Sen antama tuomio maksaa kustantajalle läjän rahaa. Maksettavaa tuli jokseenkin yhtä paljon kuin lehtitalon 20-prosenttisesti omistama potkupalloyhtiö on tehnyt viime tilikausina tappiota.