Nuorennusleikkauksia

Kirjoittaja on Journalistin päätoimittaja.

Viime vuoden yt-neuvottelujen tuloksena suomalaisista mediataloista irtisanottiin 190 Journalistiliiton jäsentä. Lisäksi erilaisten vapaaehtoisiksi luonnehdittujen eläkepakettien turvin nostoväkeen siirtyi viitisenkymmentä kollegaa. Neuvotteluissa sovittiin myös lomarahajärjestelyistä ja lukemattomista muista säästöistä, jotka ovat kohdistuneet muun muassa freelancereihin ja pätkätyöläisiin.

Työntekijät tukivat näin työnantajia miljoonilla euroilla. Aika näyttää, kuinka pitkälle tällä pötkitään. 1990-luvun laman pitkittynyttä ahdinkoa kuvattiin pysyväksi poikkeustilaksi, joka tuntuu nytkin olevan todellisuutta monessa yrityksessä. Epävarmuudesta on tehty yritysten pysyvä voimavara.

Joissakin taloissa ehdittiin vuoden kuluessa käydä jopa kaksi neuvottelukierrosta. Päätavoitteena oli pysyvä henkilöstökulujen leikkaaminen ja organisaatioiden virtaviivaistaminen – keskeisenä keinona ikääntyneiden työntekijöiden irtisanominen.

Lopputulokset ovat silkkaa ikäsyrjintää. Väkeä vähennetään ja jäljelle jääneiltä vaaditaan entistä enemmän journalistisen laadun kustannuksella. Kokemuksen tuoman hiljaisen tiedon aliarvostus nakertaa koko alan elinvoimaa. Julkinen keskustelu ja kulisseissa käytävä kädenvääntö eläkeiän nostamisesta on tätä taustaa vasten kuin huono näytelmä. Kuka jaksaa edes nykyiseen eläkeikään asti – ja miten?

Ajatus työuran pidentämisestä ei sinänsä ole mahdoton, mutta sen toteuttaminen edellyttää panostamista työelämän laatuun ja ihmisten jaksamiseen. Äärimmäisten tehojen puristaminen kostautuu, varsinkin jos luottamus horjuu. Näin on asianlaita nyt monessa mediatalossa. Väki väsyy ja usko huomiseen horjuu, vaikka osaamista olisi muillekin jaettavaksi.

Iältään, kokemukseltaan ja koulutukseltaan monimuotoisella työyhteisöllä on hyvät edellytykset selvitä muuttuvan maailman haasteista. Tällainen yhteisö tekee sukupolvenvaihdoksenkin tyylillä, ei väkivaltaisesti leikkaamalla.