Ruotsalaisella sisulla
Sinnikäs Sisuradio on puolustanut ruotsinsuomalaisten asemaa Ruotsissa jo 40 vuotta. Ruotsissa kasvanut toimittaja Kaisa Vuononkari sanoo, että Sisuradiossakin taistelu Ruotsia vastaan on päättynyt.
Ruotsin radion toimitalo on hankalassa paikassa, tulipa kaupunkiin sitten punaisella tai valkoisella laivalla. Radiohuset on nimittäin keskustan pussin pohjalla, hienon Strandvägenin päässä, Sveriges Televisionin naapurissa.
Radiotalon neljännessä kerroksessa on viime keväänä kaupungin toiselta laidalta Kungsholmenista muuttanut suomenkielinen toimitus – Sisuradio.
Täällä tehdään töitä paljon ja kovalla kiireellä. Kiireen huomaa ainakin siitä, että muuton jäljet ovat näkyvissä vielä puoli vuotta myöhemmin. Työhuoneiden nimikyltit ovat vielä keltaisia post-it-lappuja. Toimituksen avokonttorin oviaukon vieressä lappuja pitää olla kaksi, että kaikki nimet mahtuvat mukaan.
Kopiokoneen vieressä oleva laatikko on täynnä cd-levyjä. Päällimmäisenä Hannu Jämsän Suomen Paul Anka.
Sisuradio pitää noin 60 henkilön voimin huolta Ruotsissa asuvista suomalaistaustaisista kuulijoistaan sekä vaalii suomen kieltä ja suomalaista kulttuuria. Toimittajista puolet on Tukholmassa, loput paikallistoimituksissa 17 eri paikkakunnalla Malmöstä Pajalaan.
Suomalaistaustaisia on Ruotsissa virallisten tietojen mukaan noin 600 000. Määritelmän mukaan suomalaistaustainen on henkilö, jonka isovanhemmista vähintään yksi on Suomesta. Suomalaistaustaisia on Ruotsissa enemmän kuin ruotsinkielisiä Suomessa. Kaikki eivät enää puhu suomea, vaikka juuret olisivatkin Suomessa. Noin kolmannes ei ole lainkaan kiinnostunut suomalaisuudestaan.
Sisuradion kanavajohtajan Päivi Tompurin konttori sijaitsee toimituksen pitkän käytävän päässä. Vuonna 1978 Ruotsiin muuttanut Tompuri on ruotsinsuomalaisuuden pitkän linjan lipunkantaja. Hän on toiminut suomalaisen toimituksen päällikkönä, toimittajana ja juontajana yli 20 vuotta television puolella, kunnes palasi radioon kolme vuotta sitten.
”Meidän tehtävämme on ruotsinsuomalaisen vähemmistön kielen ja kulttuurin tukeminen”, Tompuri sanoo.
Ruotsinsuomalaiset saivat virallisen vähemmistöaseman vuoden 2000 alussa, ja sen merkitys on suurempi kuin miltä ulospäin näyttää. Ruotsissa puhutaan lähes kahtasataa eri kieltä, ja maahanmuuttajia on muista maista selvästi enemmän kuin Suomesta. Virallisia vähemmistöjä on kuitenkin vain viisi: suomalaiset, saamelaiset, meänkieliset, romanit ja juutalaiset.
Suomea on kuulunut radiosta jo ennen suomenkielisen toimituksen perustamista 40 vuotta sitten. Sota-aikana Motalasta lähetettiin rintamatietoja, ja 1950-luvulla Pohjois-Ruotsissa oli kuultu kalottiuutisia meän kielellä. Kun suomenkielinen radio perustettiin, sen vetäjäksi valittu suomenruotsalainen Stig Törnroos halusi rakentaa pienoisyleisradion, joka tekisi omia uutisia ja muita ohjelmia omasta näkökulmastaan.
Sisuradioksi paikallisten radioiden resurssit koottiin 1998, ja samaan aikaan oli rakenteilla oma digitaalinen kanava.
”Valtakunnallisella P4-kanavalla on 25 paikallista kanavaa. Varmaankin noin 20 asemalla oli suomenkieliset toimitukset. Ne yhdistettiin Sisu-kanavaksi, koska silloin piti tulla digiradio, ja sen myötä oma kanava. Mutta digiradiota ei tullutkaan, jolloin meidän piti äkkiä saada takaisin analogisia ikkunoita. Nyt meillä on oma kanava verkossa, yhden kaapelitelevisioyhtiön verkossa sekä kännykässä”, Tompuri kertoo.
Sisuradio lähettää ohjelmaa aamukuudesta iltakymmeneen. Mukaan mahtuu neljä uutislähetystä, taustoittava Studio Sisu sekä lasten ja nuorten ohjelmia.
Sisuradion kuuluvuus analogisessa radiossa perustuu ikkunoihin, joista se kuuluttaa uutisensa päivän mittaan. Ikkunat ovat niitä kohtia Sveriges Radion ohjelmakartassa, joista Sisuradio kuuluu valtakunnallisilla analogikanavilla. Ohjelmapaikka vaihtelee päivän mittaan. Aamu alkaa 35 minuutin lähetyksellä P2-kanavalla, mutta seuraavan kerran suomea kuulee valtakunnan verkossa vasta iltapäivällä pääuutislähetyksen aikaan. Kello 18.10 Sisu hyppää P4-kanavalle.
”Kuulijoiden pitää hyppiä kanavalta toiselle, ja se on meille suuri haaste. Meille oli hurja juttu, että digiradiota ei tullutkaan. Nyt me lähetämme lähetykset suoratoistona (streamattuna), joten tietokoneen kautta voimme saada enemmän kuulijoita. Lisäksi meillä on 30 päivän arkisto, josta ihmiset voivat käydä kuuntelemassa ohjelmia koska haluavat”, Tompuri sanoo.
Sisuradio on nimensä mukainen, sillä kanavaloikkimisesta ja ei-optimaalisista valtakunnallisista lähetysajoista huolimatta se ilmeisesti löytää kuulijansa.
”Tuoreiden tutkimusten mukaan, alueelliset lähetykset mukaan laskettuna, meillä on 200 000 kuulijaa päivässä, Tompuri sanoo.
Ruotsiin 1960 ja -70 -luvuilla työn perässä muuttaneet alkavat eläköityä. Heidän lapsensa ovat integroituneet ruotsalaiseen yhteiskuntaan ja ovat todellinen vähemmistö, eivät vain maahanmuuttajasukupolvi.
”Kiinnostus juuriin alkaa kolmannessa sukupolvessa. Se on meidän valttimme pärjätä tässä tuhansien kanavien kilpailussa. Kukaan muu ei vaali Suomen kieltä ja kulttuuria. Nyt olemme selvästi havainneet myös trendin: Det är inne att vara finne. Täällä on Anna Järvinen, Markoolio, Susanna Alakoski, menestyneitä ruotsinsuomalaisia, jotka julkisuudessa selvästi liputtavat suomalaisuudella.
”He ovat esikuvia niille, jotka ovat vähän hukassa juurtensa kanssa. Miten me sen otamme haltuun Sisuradiossa, se onkin hyvä kysymys”, Tompuri sanoo.
Sisuradion elinehto on jatkuvuuden turvaaminen ja uusien kuuntelijoiden hankkiminen. Se edellyttää seuraavan suomalaissukupolven palvelemista niin täysipainoisesti, että he opettavat lapsensakin kuuntelemaan kanavaa. Sisuradio lähettää lastenohjelmia maanantaista perjantaihin, ja perjantain lähetyksen lauantaiuusintana. Ohjelmat lähetetään sekä verkossa, että analogisessa verkossa P2-kanavalla.
”Jollemme me pidä lapsia mukana, tämä radio menee hautaansa nopeasti. Jo nyt huomaa, että suomen kielen taito on heikentynyt, kun 1990-luvulla lopetettiin suomalaisten luokkien ylläpito. Me olemme tehneet selkeästi päätöksen käyttää rikasta suomea. Emme siirry selkokieleen tai helpompaan suomeen”, sanoo lastenohjelmista vastaava tuottaja Tuomo Rouhiainen.
Rouhiainen on tyypillinen Sisuradion työntekijä, joka saapui Silja Linella Värtahamneniin 25 vuotta sitten – eikä koskaan palannutkaan takaisin. Suurin osa Sisuradion työntekijöistä on edelleenkin Suomesta Ruotsiin aikuisiällä muuttaneita.
”Minun piti olla täällä viransijaisena kaksi ja puoli kuukautta, viime marraskuussa tuli 25 vuotta täyteen. Olen koko ajan tehnyt lastenohjelmia”, sanoo Rouhiainen.
Hän jätti 1980-luvulla opettajan opintonsa sapattivuodeksi kokeillakseen radiotöitä.
”Alun perin paikan saanut ei ottanutkaan sitä, joten minulle soitettiin torstaina, ja seuraavana maanantaina aloitin työt.”
Myös nuorten- ja nuorten aikuisten ohjelma Finska Pinnar on saanut 20 minuuttia analogista aikaa, joka on Päivi Tompurin mukaan kultaakin kalliimpaa.
”Siinä soitamme Ruotsissa tehtyä suomalaistaustaista musiikkia laidasta laitaan, nostamme esiin suomalaistaustaisia tähtiä ja menestyneitä muusikoita, mutta seuraamme myös suomalaista nuorisokulttuuria. Ohjelma alkaa P4-kanavalla ja jatkuu vielä tunnin netissä. Pyrimme saamaan interaktiivisia yhteyksiä nuoriin. Keskustelemme juuri siitä, miten voimme olla läsnä niissä sosiaalisissa medioissa, joissa nuoret liikkuvat”, hän sanoo.
Säästösyistä tehty muutto Radiohusetiin kuitenkin auttaa verkostoitumisessa.
Niin paljon tehtävää, niin vähän aikaa ja niin vähän resursseja.
”Vähemmistö ei koskaan rahoissa polski, emme mekään. Toimiluvan mukaan Ruotsin radio saa kahden prosentin kulukorvauksen, ja kun palkat nousevat noin 3,5 prosenttia, pitää säästää. Rahakirstu pienenee koko ajan, ja meidän pitää jatkuvasti etsiä uusia tapoja tehdä töitä, että saamme entistä parempia ohjelmia kuulijoille”, sanoo Tompuri.
”Suurin osa budjetistamme koostuu viroista, ja lisäksi meillä on jonkin verran ohjelmarahaa, joilla tehdään esimerkiksi teatterinauhoituksia ja konserttitaltiointeja, mutta pääsääntöisesti resurssimme ovat työntekijöitä. Budjetti on sen vuoksi aika suuri, mutta isoihin ohjelmapanostuksiin ei ole paljon rahaa”, hän jatkaa.
Mutta Sisuradio jatkaa nimensä mukaisesti sisukkaasti eteenpäin.
”Me yhdistämme koko maan ruotsinsuomalaiset, jaamme tietoa ja iloa”, Tompuri sanoo ja jatkaa hetken mietittyään:
”Ja miksei lohtuakin.”
